sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Singapore 2017

Qatar Airwaysin alkuvuoden tarjouksista löytyi sopivaan hintaan talvilomalennot Dohan kautta Singaporeen, aikaa oli käytettäväksi lomaviikko plus yksi päivä päälle.
Varmistin ennen tilaa-napin painamista, että siskoni perheen luota löytyy yöpaikka. Samalla tulisi hoidettua vähän enon hommia 'pikkuapinoiden' kanssa.
Edellisestä Singaporen käynnistä oli kulunut jo lähes 8 vuotta ja oli mukava lähteä katsomaan mitä uutta kaupungista löytyy ja tietty nähdä pikkuipanat Suomen sijaan kotikulmillaan.

26.3. Lähdin kerrankin matkaan ilman turhan aikaista herätystä. Ensimmäisenä etappina oli junamatka Helsinki-Vantaalle, sitten siedettävän pituinen odotus kentällä ja ensimmäinen lentopätkä Dohaan. Pienoinen ylläri kentällä oli käsimatkatavaran punnitus ja pyyntö ottaa ylimenevän painon verran tavaraa taskuihin (kun en tohtinut pistää kamera- ja elektroniikkatavaroita ruumaan). Lopulta repulle jäi painoa 7,5kg sallitun 7kg:n sijaan jonka sain sitten mutinoiden kera ottaa mukaan. Tässä vaiheessa fleecen taskuissa oli lompakon, puhelimen ja passin lisäksi powerbank, kindle, kuulokkeet ja johtoja. Varsinainen matkalaukku painoi lähes 30kg ja sisälsi huomattavan määrän pääasiassa syötäviä tuliaisia Suomesta. Lennolla Qatarin palvelusta jäi alusta asti varsin positiivinen kuva, tarjoilu toimi ja viihdejärjestelmästä löytyi katsottavaa noin 6,5 tunnin lennolle.

27.3. Takaisku tuli sitten yöllä Dohan kentällä, tauluilla luki jatkolennon kohdalla 'next information' ja portilla selvisi että, lento tulee myöhästymään. Koneessa oli teknistä vikaa ja piti odottaa vastaavan kokoista korvaavaa konetta (Airbus A350-900). Alun perin välilaskun piti kestää 2,5 tuntia, mutta lopulta lähtö myöhästyi 329 min eli 5,5 tuntia. Aamuun asti kestänyt kahdeksan tunnin odotus sujui torkkuen käsinojallisissa tuoleissa erittäin huonoissa asennoissa ja lopulta jonkun perhehuoneen s-mallisessa lepotuolissa. Vajaan tunnin välein kävin portilla katsomassa, onko lähtöajasta uutta tietoa. Qatar sentään tarjosi ruuan ravintolassa jossain välissä yötä. Lento pääsi matkaan päivän valjettua ja koko matka Singaporeen lennettiin ikkunaluukut suljettuina ihmisten torkkuessa. Perillä piti olla aikataulun mukaan 15:15, mutta kello olikin nyt varttia vaille yhdeksän illalla koneen laskeuduttua. Maahantulomuodollisuuksien jälkeen vastaan ottoalueelta löytyi vastaanottokomitea tervetuloa-kyltin kanssa, tosin kyltin kantaja alkoi olla aika väsynyt jo noin myöhään illalla.


28.3. Herättyäni ja järjestettyäni itselleni aamiaista, lähdin tutustumaan ympäristöön ja ensimmäinen operaatio oli löytää pankkiautomaatti ja hankkia käteistä. Kiertelin pienessä paikallisessa Bukit Timah Plaza-ostarissa hetken aikaa ja kävelin ympäristössä poiketen vanhalla Bukit Timah rautatiesillalla. Palasin samaan ostariin myöhemmin lounaalle. Söin 'etikkapossua' (Black Vinegar Pork), mikä tuossa tapauksessa tarkoitti possun nahkaa, rustoa ja luita kanamunan ja inkiväärin palasten kanssa.
Myöhemmin iltapäivällä lähdin metrolla Botanic Gardensiin ulkoiluttamaan kameraa.





Botanic Gardens on lähes 160-vuotias kasvitieteellinen puutarha, joka valittiin 2015 Unescon maailman perintökohteeksi. 82 Hehtaarin alueella kasvaa yli 10 tuhatta erilaista kasvilajia tai lajiketta. 







Alueella näkee paljon erilaisia lintuja, suuria varaaneja ja pienempiä eläimiä.










Kävelin parikilometrisen puiston päästä päähän kierrellen lammet ja monet teemapolut. Minun piti käydä orkideapuutarhassa, mutta myöhästyin lipunmyynnin sulkemisajasta harmillisesti muutaman vaivaisen minuutin.




Ilta alkoi hämärtyä lenkkini loppupäässä ja valokuvaus muuttui hankalaksi, joten oli aika hankkiutua bussilla takaisin kämpille ja illalliselle.

29.3. Lähdin aamusta kävelemään aurinkoisessa säässä pitkin vanhaa Bukit Timahin rautatien pohjaan kohti Hindheden luonnonpuistoa ja vanhaa Hindheden louhosta.




Päästyäni näköalapaikalle louhoksen reunalla katselin kilpikonnia ja kaloja ja yritin löytää katseella äänessä olevia lintuja. Sää alkoi nopeasti muuttua ja kohta ukkonen jyrähteli kauempana. Koska näköalapaikalla oli katos, ajattelin ettei minulla ole kiire mihinkään. Repussa oli varoiksi sateenvarjo ja riittävästi juomaa, joten jäin katokseen odottamaan ukonilmaa. Pian alkoi sataa aika reippaasti ja hetken päästä ukkonen oli käytännössä päällä. Pari kolme kertaa salama löi niin lähellä, että korvissa soiva räsähdys ja välähdys rekisteröityivät aisteihin samaan aikaan. Louhoksen toisella puolella vajaan kolmen sadan metrin päässä oli kolme telemastoa ja ainakin kaksi kertaa salama löi mastoon niin, että näin osuman.






Sadekuuro kesti tunnin verran ja auringon paiste palasi entistä kuumempana. Ryhdyn kameran kanssa tähyilemään lintuja ja siinä ohessa kuvailin kirkkaassa vedessä uivia kirjoahvenia ja punakorvakilpikonnia. Lintuja näkyi lopulta vain jonkun verran, komeimpina sulttaanikalastajat (Pelargopsis capensis).




Palasin puiston vieralijakeskukseen ja ostin kylmää juotavaa ja katselin läpi näyttelyn, sitten lähdin jatkamaan matkaa ylämäkeen kohti Bukit Timah Hilliä.






Poikkesin South View-polulle, missä tunsi olevansa kunnon sademetsässä, minkä äänimaisemaan kuului jatkuva kaskaiden siritys, oudot lintujen äänet ja ylhäältä puiden latvustosta kuuluvat oksien kahahdukset. Välillä oksat heiluivat ja lehtiä putoili maahan. Kun jäin paikoille odottamaan, laskeutui muutama jaavanmakaki alas puista aivan lähelleni, mutta läsnäoloni ei tuntunut kiinnostavan apinoita tippaakaan niiden penkoessa lehtien seasta syötävää.






Latvustosta kuuluvien erikoisten lintujen äänten aiheuttajista ei näkynyt vilaustakaan. Erään paikallisen valokuvaajan kanssa kyselimme toisiltamme tunteeko toinen äänessä olleita lintuja, mutta vastaukset olivat kieltäviä joka kerta. Pääsin sentään näkemään metallin hohtoisena kiiltävän mustan viiridrongon (Dicrurus paradiseus).




Apinoita ja viiridrongoa kuvatessa kävi hyvin selväksi, kuinka vaikea metsässä on kuvata. Vaikka oli keskipäivä ja aurinko paistoi suoraan ylhäältä, tuli valo latvuston läpi lähinnä pistemäisiä säteinä ja tummimmissa varjopaikoissa ISO-arvot menivät 6400 asti.
Paluumatkalla kuvasin vielä varaaneja luonnonpuiston ulkopuolella ja kävelin vähän matkaa jotain metsäpolkua.









Alun perin kaavailin koko lenkistä parin tunnin mittaista, mutta aikaa kului lopulta neljä tuntia.

Illalla lähdin metrolla Bayfrontiin katsomaan rannan valoshowt, ensin katsoin Marina Bay Sandsin Light and Water shown. Oli hienoisia hankaluuksia löytää tie metroasemalta suuren ostarin ja hotellin läpi rantaan.


Suuntavaisto oli aika sekaisin ja kävelin melko matkan etsien ulos pääsyä rannan puolelle. Lopulta reitti selvisi ja ehdin kuvailla hetken Downtownia ennen shown alkua.



Itse show oli yhdistelmä musiikkia, sumuun heijastettua videota, vesisuihkuja ja lasereita.



Esityksen jälkeen luovin itseni taas ostarin läpi Gardens by the Bayn puolelle. Se on yli 100 hehtaaria laajuinen viheralue ja puutarha Marina Bayn rannalla.




Siellä seurasin kansainvaellusta Supertree Groven luo. Supertree Grove muodostuu keinotekoisista 25-50m korkeista 'puista'. Runkojen pinnalla kasvaa erilaisia oikeita kasveja. Hämärän laskeuduttua nuo puut valaistaan ja pari kertaa illassa on valoshow musiikin kanssa.





Show on aika hieno ja omasta mielestäni hienompi kuin Marinan vesi/valoshow. Kumpikin show on ilmainen.
Jatkoin matkaani metrolla Chinatowniin, missä kävin ensi katselemassa Sri Mariamman temppeliä. Se on Singaporen vanhin hindutemppeli vuodelta 1827. Ostin kuvausluvan ja kiertelin kuvaamassa melko tyhjää temppelialuetta hetken.





Turistien pääsyä on rajoitettu osaan temppelin tiloista. Lämpimässä illassa kävely janotti sen verran että kävin oluella vieressä Temple streetillä. Tuolla kadun pätkällä on useita ruokakojuja ja suhteellisen edullista olutta.





30.3. Päiväksi oli vuokrattu auto ja tarkoituksena oli kierrellä porukalla saarta. Aloitimme kierroksen ajelemalla Bukit Timahin, Tanglinin ja Queenstownin kulmilla katsellen hienoja taloja ja autoja niiden pihoissa. Mount Faberin luona alkoi taivas tummua siihen malliin, että sade oli väistämättä edessä.


Kävin vilkaisemassa taolaiseen Tiong Ghee temppeliin, missä suitsukkeet savusivat ja paholaisen rahat paloivat uunissa.



Seuraavaksi poimittiin yksi pikkuapina päiväkodista ja jatkettiin Dempsey Hillin luo lounaalle suosittuun Samy's Curryyn. Istuimme pöytään ja tarjoilija tuli kysymään mitä tilaamme, sitruunamehut olivat helppo rasti, mutta koska menua ei ollut, piti seurata tarjoilijaa sisälle osoittamaan astioista mitä haluaa. Banaanin lehdiltä tarjoiltu ruoka oli hyvää eikä sitä tarvinnut pahemmin odotella.



Kiertoajelumme jatkui sateessa pohjoiseen lähelle Johor Causewaytä ja siitä itään ensin kohti Sembawangia ja sen mustavalkoisia siirtomaa-ajan taloja ja sitten kohti Yishunia, Seletaria, Punggolia ja Changin ympäri takaisin kaupunkiin.



Illalla sateen loputtua lähdimme autolla koko porukka Gardens by the bayn valoshowhun ja söimme illallista Satay by the Bayn foodcourtissa.






31.3. Sain aamulla kyydin auton palautusreissulla Sungei Buloh Wetland Reserveen saaren koillisosaan. Repussa oli kameroiden lisäksi pari juomapulloa, hyttysmyrkkypullo ja sateenvarjo. Alueella on kaksi pidempää polkuja ja kävelin päivän mittaan ne molemmat läpi, migratory bird trail oli 1950m ja coastal trail 1300m. Heti alkuun vierailijakeskuksella näkyi muun muassa apinoita, varaaneita ja kilpikonnia.




Retken tarkoituksena oli yrittää nähdä mangrovella suistokrokotiili sekä lintuja ja tuo tavoite täyttyi oikeastaan heti kun lähdin vierailijakeskuksesta kohti Migratory bird trailia. Heti keskuksen jälkeen olevalta joen ylittävältä sillalta näkyi kolme suistokrokotiilia rantavedessä ja mutaisella penkalla.






Lisäksi näkyi paljon haikaroita ja kahlaajia. Enimmäkseen kävelyreitti kulki pusikossa vailla kunnon näköyhteyttä vesistöön, lintujen ääniä kuului, mutta harvempia pääsi näkemään muuta kuin vilaukselta latvustoissa. Polkujen varrella oli useita piilokojuja ja neljä lintutornia.














Eri kokoisia varaaneja lepäili poluilla, mistä ne laiskasti väistivät pusikkoon tai veteen.
Erään lammen rannalla seurasin neljän lyhytkarvasaukon puuhia.








Palatessani vierailijakeskuksella, näin vielä yhden krokotiilin poikasen lepäämässä puunrungolla. Silloin tajusin kuinka hyvä säkä minulla oli ollut krokotiilien näkemisen suhteen, sillä ei ollut lainkaan ymmärtänyt miten paljon maisema muuttuu nousuveden myötä. Kun aamulla katselin matelijoita ja lintuja mutaisella joen pohjalla, oli iltapäivällä samassa paikassa niin paljon vettä ettei maisemaa tuntenut samaksi.





Toinen lenkki, Coastal trail, kulkee meren rannan läheisyydessä kahden vierailijakeskuksen välissä. Tuolla polulla ei ollut iltapäivällä niin paljon nähtävää veden noustua korkealle. Polun loppu päässä oli vielä mahdollisuus kulkea pieni pätkä midcanopy walkia, joka on matala riippusilta pensaikon yläpuolella.






Kokonaisuutena 5,5 tunnin reissu oli aivan huippuluokan kokemus, kuumuus ei ollut tukalaa eivätkä hyttysen kiusanneet liiaksi.
Hienoimmat linnut kierroksilla olivat intiansarvinokka (Anthracoceros albirostris), nuori valkomerikotka (Haliaeetus leucogaster), turkoosikalastajat (Todiramphus chloris) ja Smyrnankalastaja (Halcyon smyrnensis).









Palasin bussilla kaupunkiin, tosin lähtö oli vähän hankala odotettuani ensin bussia väärällä pysäkillä. Ihmettelin kyllä itsekseni, minkä takia oikean numeroinen bussi kävi kääntymässä vajaan parin sadan metrin päässä, sitten joku kalastaja huikkasi minulle, että olen viikonloppubussien pysäkillä. Kaiken lisäksi oikealta päätepysäkiltä lähti kahta saman numeroista bussia kahteen eri paikkaan. Tässäkin eräs paikallinen herra opasti minua kertomalla, kummalla niistä pääsen määränpäähäni.
Myöhäiseksi jääneen lounaan ja hetken huilaamisen jälkeen kävimme vielä iltauinnilla auringon jo laskettua. Iltapuhteina kävimme moottoripyörällä Sim Limillä hakemassa vähän tuliaisia. Sulloin ostokset reisitaskuihin ja yritin rystyset valkoisena pysyä Ducatin olemattomalla tarakalla. Menomatkalla oli kuulemma pyörän tehoja hieman rajoitettu, mutta paluumatka tultiin sitten minun makuuni ehkä turhankin rivakkaa kyytiä kirjaimellisesti 'sata lasissa' t-paita hulmuten.

1.4. Toiseksi viimeisenä päivänä oli vuorossa to-do-listan S.E.A. Aquarium Sentosalla. Olin käynyt Sentosan vanhassa akvaariossa kaksi kertaa aiemmilla reissuilla ja nyt tietysti minua kiinnosti nähdä miltä uusi näytti. Menin Sentosalle VivoCitystä Sentosa Exporessillä ja perillä kävelin suoraan akvaariolle. Akvaarion aulassa on Maritime Experiential Museum, joka esitteli merireittien kaupankäyntiä Aasian suunnalla.



Akvaariokompleksi on maailman suurimpien joukossa, kiinalaisten otettua kärkisijat viime vuosina. Vettä altaissa on yhteen 45 miljoona litraa, eläimiä yli 800 lajia ja 100000 yksilöä. Suurin allas on tilavuudeltaan yli 18 miljoonaa litraa ja sen 'etulasi' on mitoiltaan 36x8,3m ja 700mm paksu. Painoa pleksillä on vaatimattomat 250 tonnia.





Näyttelyt on jaettu kymmeneen vyöhykkeeseen ja esitellen 49 eri ympäristöä. Suurinta allasta katsellaan teatterimaisesta tilasta, haialtaan sekä laivanhylkyaltaan läpi kulkee kävelyputket.





Kokonaisuutena S.E.A. Aquarium kiilaa kaikkien näkemieni yleisöakvaarioiden kärkeen. Suosittelen...

Lähtiessäni ulos akvaariolta ulkona oli lähes yhtä märkää kuin altaissa.




Keli oli tasaisen harmaan ja vettä satoi, niinpä en viitsinyt kierrellä yhtään enempää Sentosalla, vaan suuntasin junalla takaisin VivoCityyn ja sieltä edelleen metrolla Litlle Indiaan. Eksyin Tekka Centreen ja päätin syödä sen foodcourtissa lounaan. Edullinen ja maukas lounas ei paljon maksanut (5SGD), Tiger-pullo maksoi ruokaa enemmän.



Syötyäni kiertelin vielä wetmarketin puolta ja jatkoin vesisateessa kohti Sim Limiä.





Edellisen illan käynniltä jäi hankkimatta pari pikkujuttua, joten etsin ne ja katselin puhelinkaupoista kotiin tuomista. Puhelin jäi kuitenkin hankkimatta tuolla reissulla, mutta hinnat ja mallit tuli haarukoitua aika hyvin.

Illalla oli ohjelmassa suomaisten perheiden BBQ uima-altaalla, vesisade sen kun jatkui, mutta jossain vaiheessa iltaa se onneksi loppui ja paikallaan seissyt savu hälveni grillikatoksesta.


2.4. Viimeisenä matkapäivänä lähdimme taksilla ulkoilemaan meren rantaan Labrador Parkiin. Sieltä löytyi niin leikkipaikkoja kuin luontopolkuja. Mäen rinteellä metsän siimeksessä on vanhat Singaporen puolustusketjuun kuuluneet tykkiasemat, niihin liittyviä rakennelmia ja infotauluja.






Merellä oli melkoinen määrä laivoja ankkurissa ja kauempana näkyi paikallista kemianteollisuutta ja satama-alueita.



Kävelimme miellyttävässä säässä puistosta Keppel Bayn kautta VivoCityyn lounaalle.






Vivocityn foodcourtissa iski taas valinnan vaikeus, ottaisiko kenties malesialaista, indonesialaista, kiinalaista, vietnamilaista vai kenties japanilaista... Loppujen lopuksi en oikein tiedä minkä maan ruokaan ostin, lautaselle tuli kuitenkin crispy chicken melko tulisen chili kastikkeen kera.
Muiden jäädessä syömään, lähdin käymään ostoksilla Chinatownissa ja jatkoin sieltä vielä kolmannen kerran Sim Limille.

Tällä kertaan tuliaispuhelin löytyi sopivalla speksillä. Sitten olikin vuorossa matkalaukkujen pakkausta ja illallinen Holland Villagessa, missä söimme intialaista.





Lähdin laukkuineni puolen yön aikaan kentälle odottelemaan 02:35 lähtevää lentoa Dohaan. Olin todella väsynyt koneeseen päästessä ja ensimmäisen tarjoilukierroksen jälkeen Nukkumatti antoi nuija nukutuksen.

3.4. Väsymyksestä huolimatta unet jäivät aika katkonaisiksi ja lyhyiksi. Lopullinen herätys tuli aamiaistarjoilun alkaessa. Odotus Dohassa sujui melko kivuttomasti, kävin kaupoilla ja kahvilassa sekä surffailin. Lähtöportilla kone sanoi piip (ääni kuulosti täysin samalta kuin edellisellä Bangkokin matkalla) ja virkailija ojensi uuden lipun, ”teidät on siirretty bisnekseen”. En sanonut vastaan, vaan kiitin kauniisti. Samaista upgradea Qatar kauppasi etukäteen 457 eurolla. Sinänsä päivälennolla upgraden riemu jäin vähäisemmäksi, kun mukavaa nukkuma-asentoa ei tullut pieniä torkkuja lukuun ottamatta hyödynnettyä. Tarjoilu toimi hyvin ja palvelu oli melko moitteetonta. Matka sujui leffoja katsellessa ja herkutellessa. Lähtö Dohasta oli jonkun verran myöhässä, joten juna odotusaika Helsingin päässä lyheni mukavasti.



 




Alkumatkan myöhästelystä huolimatta reissu oli oikein mukava ja onnistunut.
Uusia paikkoja oli ilmestynyt 'turistikartalle' sitten viime vierailun, mutta niitä jäi vielä katsomatta seuraavaa kertaakin varten. Esimerkiksi River Safari oli to-do-listalla, mutta nyt jätin käynnin suosilla seuraavaan kertaan.
Välillä sade, jota ilmeisesti oli viikon kuluessa normaalia enemmän, hieman hidasti menoa, mutta toisaalta en kokenut lämpöä tukalana. Sitä paitsi lämpöä lähdinkin talvilomalla hakemaankin paetessani sohjolan kevättä.
 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti