maanantai 10. lokakuuta 2016

Cavtat 2016


Heinäkuun 2016 Cavtatin reissu on vain lämmin muisto talvea odotellessa ja on aika kirjoittaa muutama juttu ylös vielä kun ne ovat vielä jotenkin muistissa. Kirjoitus on myös päivitys/täydennys julkaisuun http://matkajutut.blogspot.fi/2016/06/cavtat.html

Lensimme Finnairilla Helsingistä ja lennot oli varattu suoraan Finnairin sivuilta. Majapaikka varattiin taas Booking.comin kautta.
Tällä kertaa matkamme kesti 11 yötä / 12 päivää, aiemmista reissuista poiketen majailimme ns. vanhan kaupungin puolella, pitkän Prijeko-kujan varrella. Matka rannalle oli lyhyempi, kun taas joka aamuinen matka leipomoon piteni. Samoin matka taksiasemalle piteni, minkä huomasi mennen tullen raahatessaan yli 20 kilon matkalaukkuja kapeilla kujilla kymmeniä portaita mäkeä ylös tai alas.





Kylässä ei huomannut oikeastaan mitään muutosta kesään 2015 verrattuna, paitsi suosikkipizzeriamme, Desetkan, muuttumisen. Muut ravintolat ja kaupat olivat kokolailla ennallaan eikä hinnatkaan olleet juuri missään nousseet. Taksi kentältä Cavtatiin oli edelleen 100 HRK, tosin paluumatkalla kuski yritti veloittaa ensin 130 kunaa ja korjasi sitten 140 kunaan, mutta tyytyi kuitenkin mukisematta tarjottuun satasen seteliin.

Säät suosivat aika kivasti, kuten Välimerellä kuuluukin heinäkuussa. Päivälämpötilat olivat 29-33 °C (viereisen lentokentän mittausaseman lämpötila) ja merivesi 19-25 °C (Suunnon lämpömittari). Pääsimme rannalle tulo- ja lähtöpäivää lukuun ottamatta kaikkina muina päivinä ja vaikka parina päivänä ukkosti ja satoi, mahtui niihinkin päiviin myös auringon paistetta.




Kolmena päivänä kävimme snorklaamassa kalliorannoilla, muut rantapäivät vietettin lähirannalla.
Kymmenen rantapäivän ja reilusti yli kahdenkymmenen vedessä vietetyn tunnin perusteella voisi sanoa että vuosi 2016 oli huono mustekala- ja mureenavuosi.
Näimme vain kaksi mustekalaa ja yhden vähän 'kastematoa suuremman' mureenan. Yleensä tyhjät simpukan ja ravun kuoret sekä hiljan käännellyt kivet ilmiantavat mustekalan kolon, mutta näitä ruuan tähteitäkään ei tullut liiemmin vastaan tänä vuonna. Tosin toinen mustekaloista löytyi juuri tuollaisen tuoreen kivikasan luota. Snorklauslenkkien kohokohdiksi voisi mainita yhden hiekkaan kätkeytyneen seepian löytämisen, useat rummuttajat (Sciaena umbra), pompanon ja pari isopiikkimakrillia.





Aiempien reissujen ravintolakokemuksia laajennettiin käymällä kerran Dalmatinossa Tihenlahden puolella.


Paikasta jäi hieman kaksitahoinen mielikuva, söimme perusruokaa, juusto-pekoni-hampurilaisen ja Ćevapi-lihapullia. Hampurilainen oli huippu, lihapullat hyvät eli samanlaiset kuin muissakin paikoissa.



Tarjoilija vaikutti pettynneeltä kun emme tilanneet muuta ruokaa ja viiniksi otimme edullista graševinaa. Ruokien hinnat olivat jonkun verran rantakadun puolen paikkoja kalliimmat, viini 20% ja kahvi tuplahintainen. Paikkaan olisi helposti saanut kulutettua tuplahinnan monen muuhun ravintolaan verrattuna, mutta silti se painii aivan eri sarjassa kuin ykköspaikka Bugenvila. Paikka oli käydessämme tupaten täynnä ukkoskuuron riehuessa ulkona ja ihmisten hakiessa sateensuojaa, tiedä sitten mikä oli tilanne ollut normaalina iltana.

Vanha suosikkimme Desetka oli muuttunut eri paikaksi, sijainti oli sama, samoin mainos kadunvarressa, terassi oli uusittu, henkilökunta vaihtunut ja ruokalistassa luki eri ravintolan nimi.
Meille jäi epäselväksi mitä oli tapahtunut, kuitenkin pizzat olivat edelleen vähintään kelvolliset, mutta kylän parhaat ne eivät enää olleet.

Entinen mukava avoterassi Tihenlahdelle oli saanut muoviseinän jolloin paikassa ei paljon ilma liikkunut lämpimänä iltana, halusimme istumaan terassin avoimeen päätyy mutta tarjoilijan mielestä se ei ollut hyvä ajatus koska siinä tuulee... No pidimme päämme ja söimme tavallaan ulkona (tuulessa).

Toinen uusi tuttavuus löytyi Tripadvisorin listauksista, Pizzeria Kabalero, joka sijaitsee edellä mainitun Desetkan naapurissa tai oikeastaan saman terassin jatkeen. Tuota paikkaa oli kehuttu hyvien pizzojen ja edullisten hintojen vuoksi ja niinpä paikka täytyi käydä itse testaamassa.







Hinta-laatusuhde oli varsin kohdillaan, ruoka makoisaa ja maisemat mukavat. Pisteet Kabalerolle.

Muut ravintolat olivat vanhoja tuttuja, Posejdonissa söimme sekä lounasta että illallista,






Ancorassa nautimme pariin otteeseen salaatti- ja tapasiltapalaa raskaampien lounaiden päälle











ja Zinossa söimme sekä lounasta että illallista.








Posejdon on edelleen mukavin paikka auringon laskun katseluun jos saa varattua pöydän meren ääreltä. 








Olimme jo sen verran tuttuja aiemmilta reissuilta ettei pöytävaraukseen tarvittu edes nimeä, tosin jälkimmäisellä kerralla huvittavasti ilmeni, että pöytä on varattu parrakkaalle herralle kumppaneineen, vaikkein ollut edes mukana puolison tehdessä varausta päivällä.

Ancorasta tulee jotenkin mieleen Pariisin kahvilat, joissa istutaan rintamasuunta kadulle päin. Söimme rantakadulle nostetun pöydän ääressä vähän kuin näyteikkunalla, toisaalta siinä on myös aitiopaikalla ihmisten tarkkailuun.


Zino nosti kuulemma osakkeitaan tällä reissulla (itse oli kyllä pitänyt ennestäänkin sen pizzoista). Tällä kertaa onnistuimme vielä saamaan sieltä suosikkiamme Saltwater Sauvignon Blancia, vaikkei sitä ollut mainittu viinilistalla.

Olimme nähneet sitä eräässä pöydässä yhtenä iltana ja kysyimme sitten viimeisenä päivänä tarjoilijalta sitä ja hän kävi tarkastamassa löytyykö sitä vielä pullo jostain varastosta ja löytyihän sitä.

Myös jäätelökaupan henkilökunta muisti meidät heti suoralta kädeltä. Toisaalta olemmehan ostaneet sieltä varmaan toista sataa jäätelötötteröä vuosien mittaan. Tänä vuonna tosin emme syöneet ihan joka päivä kahta jäätelöä päivässä per nuppi (ensimmäinen rannalta tullessa ja toinen illallisen jälkeen jälkiruuaksi).







Sain vihdoin käytyä paikallisissa museoissa, taidemaalari Vlaho Bukovacin museoidussa kotitalossa sekä rehtorin palatsissa olevassa Baltazar Bogišić kokoelmassa.
Vlaho Bukovac oli Kroatian taidemaalareiden kärkikastia, hän työskenteli Cavtatin lisäksi vuosikaudet Pariisissa, Zagrebissa ja Prahassa 1800-1900 lukujen taitteen molemmin puolin.
Kotitalossa olevassa museossa on laajin kokoelma hänen teoksiaan ja itse talokin on koristeltu hänen maalattuaan nuoruudessaan freskoja ympäri seiniä.








Baltazar Bogišićin kokoelmassa on lakimiehenä ja yhteiskuntatieteilijä toimineen Bogišićin jäämistöä ja esineistöä. Yleisölle avoinna oleva kokoelma on melko suppea, mielenkiintoisinta antia minulle olivat vanhat valokuvat, joista näkyi sadan yli sadan vuoden takaista Cavtatia.







Poikkesimme yhdellä rantareissulla paikallisen Šipun-luolan suuaukon luona. Luolaan ei nykyisin pääse sisälle monipuolisen ja hauraan biosysteemin suojelemiseksi. Luola on yksi pisimpään tunnetuista luolista, ensimmäiset maininnat siitä löytyvät neljänneltä vuosisadalta (lohikäärme Voaz/Boaz) asusteli niihin aikoihin luolassa.

Kylää kierrellessä löytyi myös pari pienen pientä kappelia, toinen Prijekolta ja toinen Tihan rannasta pizzeria Kabaleroa vasta päätä.



Yhtenä pilvisenä aamupäivänä kiipesimme mäen laelle kylän hautausmaalle, missä sijaitsee laivanvarustajaperheen Racic mausoleumi.









Huvijahteja bongailtiin edellisten reissujen tapaan. Tällä kertaa kaikkein suurimmat paatit ankkuroivat jossain muualla, joten pisin satamassa käynyt pursi taisi olla 'vain' 55 metrinen.
Muutama erittäin hieno purjevene poikkesi satamassa, näiden 100-120 jalkaisten (30-36m) veneiden mastot näkyivät talojen kattojen yli terassillemme.
















Tässä kai olennaisimmat jutut, Cavtat on edelleen kiva lomapaikka.