Heinäkuun 2016 Cavtatin reissu on vain lämmin muisto talvea odotellessa ja on aika kirjoittaa muutama juttu ylös vielä kun ne
ovat vielä jotenkin muistissa. Kirjoitus on myös päivitys/täydennys
julkaisuun http://matkajutut.blogspot.fi/2016/06/cavtat.html
Lensimme Finnairilla Helsingistä ja
lennot oli varattu suoraan Finnairin sivuilta. Majapaikka varattiin
taas Booking.comin kautta.
Tällä kertaa matkamme kesti 11 yötä
/ 12 päivää, aiemmista reissuista poiketen majailimme ns. vanhan
kaupungin puolella, pitkän Prijeko-kujan varrella. Matka rannalle oli
lyhyempi, kun taas joka aamuinen matka leipomoon piteni. Samoin matka
taksiasemalle piteni, minkä huomasi mennen tullen raahatessaan yli
20 kilon matkalaukkuja kapeilla kujilla kymmeniä portaita mäkeä
ylös tai alas.
Kylässä ei huomannut oikeastaan
mitään muutosta kesään 2015 verrattuna, paitsi
suosikkipizzeriamme, Desetkan, muuttumisen. Muut ravintolat ja kaupat
olivat kokolailla ennallaan eikä hinnatkaan olleet juuri missään
nousseet. Taksi kentältä Cavtatiin oli edelleen 100 HRK, tosin
paluumatkalla kuski yritti veloittaa ensin 130 kunaa ja korjasi
sitten 140 kunaan, mutta tyytyi kuitenkin mukisematta tarjottuun
satasen seteliin.
Säät suosivat aika kivasti, kuten
Välimerellä kuuluukin heinäkuussa. Päivälämpötilat olivat
29-33 °C (viereisen
lentokentän mittausaseman lämpötila) ja merivesi 19-25 °C
(Suunnon lämpömittari). Pääsimme rannalle tulo- ja lähtöpäivää
lukuun ottamatta kaikkina muina päivinä ja vaikka parina päivänä
ukkosti ja satoi, mahtui niihinkin päiviin myös auringon paistetta.
Kolmena päivänä kävimme
snorklaamassa kalliorannoilla, muut rantapäivät vietettin
lähirannalla.
Kymmenen rantapäivän ja reilusti yli
kahdenkymmenen vedessä vietetyn tunnin perusteella voisi sanoa että
vuosi 2016 oli huono mustekala- ja mureenavuosi.
Näimme vain kaksi mustekalaa ja yhden
vähän 'kastematoa suuremman' mureenan. Yleensä tyhjät simpukan ja
ravun kuoret sekä hiljan käännellyt kivet ilmiantavat mustekalan
kolon, mutta näitä ruuan tähteitäkään ei tullut liiemmin
vastaan tänä vuonna. Tosin toinen mustekaloista löytyi juuri
tuollaisen tuoreen kivikasan luota. Snorklauslenkkien kohokohdiksi
voisi mainita yhden hiekkaan kätkeytyneen seepian löytämisen,
useat rummuttajat (Sciaena umbra), pompanon ja pari
isopiikkimakrillia.
Aiempien reissujen ravintolakokemuksia
laajennettiin käymällä kerran Dalmatinossa Tihenlahden puolella.
Paikasta jäi hieman kaksitahoinen mielikuva, söimme perusruokaa, juusto-pekoni-hampurilaisen ja Ćevapi-lihapullia. Hampurilainen oli huippu, lihapullat hyvät eli samanlaiset kuin muissakin paikoissa.
Tarjoilija vaikutti pettynneeltä kun emme tilanneet muuta ruokaa ja viiniksi otimme edullista graševinaa. Ruokien hinnat olivat jonkun verran rantakadun puolen paikkoja kalliimmat, viini 20% ja kahvi tuplahintainen. Paikkaan olisi helposti saanut kulutettua tuplahinnan monen muuhun ravintolaan verrattuna, mutta silti se painii aivan eri sarjassa kuin ykköspaikka Bugenvila. Paikka oli käydessämme tupaten täynnä ukkoskuuron riehuessa ulkona ja ihmisten hakiessa sateensuojaa, tiedä sitten mikä oli tilanne ollut normaalina iltana.
Paikasta jäi hieman kaksitahoinen mielikuva, söimme perusruokaa, juusto-pekoni-hampurilaisen ja Ćevapi-lihapullia. Hampurilainen oli huippu, lihapullat hyvät eli samanlaiset kuin muissakin paikoissa.
Tarjoilija vaikutti pettynneeltä kun emme tilanneet muuta ruokaa ja viiniksi otimme edullista graševinaa. Ruokien hinnat olivat jonkun verran rantakadun puolen paikkoja kalliimmat, viini 20% ja kahvi tuplahintainen. Paikkaan olisi helposti saanut kulutettua tuplahinnan monen muuhun ravintolaan verrattuna, mutta silti se painii aivan eri sarjassa kuin ykköspaikka Bugenvila. Paikka oli käydessämme tupaten täynnä ukkoskuuron riehuessa ulkona ja ihmisten hakiessa sateensuojaa, tiedä sitten mikä oli tilanne ollut normaalina iltana.
Vanha suosikkimme Desetka oli muuttunut
eri paikaksi, sijainti oli sama, samoin mainos kadunvarressa, terassi
oli uusittu, henkilökunta vaihtunut ja ruokalistassa luki eri
ravintolan nimi.
Meille jäi epäselväksi mitä oli tapahtunut, kuitenkin pizzat olivat edelleen vähintään kelvolliset, mutta kylän parhaat ne eivät enää olleet.
Entinen mukava avoterassi Tihenlahdelle oli saanut muoviseinän jolloin paikassa ei paljon ilma liikkunut lämpimänä iltana, halusimme istumaan terassin avoimeen päätyy mutta tarjoilijan mielestä se ei ollut hyvä ajatus koska siinä tuulee... No pidimme päämme ja söimme tavallaan ulkona (tuulessa).
Meille jäi epäselväksi mitä oli tapahtunut, kuitenkin pizzat olivat edelleen vähintään kelvolliset, mutta kylän parhaat ne eivät enää olleet.
Entinen mukava avoterassi Tihenlahdelle oli saanut muoviseinän jolloin paikassa ei paljon ilma liikkunut lämpimänä iltana, halusimme istumaan terassin avoimeen päätyy mutta tarjoilijan mielestä se ei ollut hyvä ajatus koska siinä tuulee... No pidimme päämme ja söimme tavallaan ulkona (tuulessa).
Toinen uusi tuttavuus löytyi Tripadvisorin listauksista, Pizzeria Kabalero, joka sijaitsee edellä mainitun Desetkan
naapurissa tai oikeastaan saman terassin jatkeen. Tuota paikkaa oli
kehuttu hyvien pizzojen ja edullisten hintojen vuoksi ja niinpä
paikka täytyi käydä itse testaamassa.
Hinta-laatusuhde oli varsin
kohdillaan, ruoka makoisaa ja maisemat mukavat. Pisteet Kabalerolle.
Muut ravintolat olivat vanhoja tuttuja,
Posejdonissa söimme sekä lounasta että illallista,
Ancorassa nautimme pariin otteeseen salaatti- ja tapasiltapalaa raskaampien lounaiden päälle
ja Zinossa söimme sekä lounasta että illallista.
Posejdon on edelleen mukavin paikka
auringon laskun katseluun jos saa varattua pöydän meren ääreltä.
Ancorassa nautimme pariin otteeseen salaatti- ja tapasiltapalaa raskaampien lounaiden päälle
ja Zinossa söimme sekä lounasta että illallista.
Olimme jo sen verran tuttuja aiemmilta reissuilta ettei pöytävaraukseen tarvittu edes nimeä, tosin jälkimmäisellä kerralla huvittavasti ilmeni, että pöytä on varattu parrakkaalle herralle kumppaneineen, vaikkein ollut edes mukana puolison tehdessä varausta päivällä.
Ancorasta tulee jotenkin mieleen
Pariisin kahvilat, joissa istutaan rintamasuunta kadulle päin.
Söimme rantakadulle nostetun pöydän ääressä vähän kuin
näyteikkunalla, toisaalta siinä on myös aitiopaikalla ihmisten
tarkkailuun.
Zino nosti kuulemma osakkeitaan tällä
reissulla (itse oli kyllä pitänyt ennestäänkin sen pizzoista).
Tällä kertaa onnistuimme vielä saamaan sieltä suosikkiamme
Saltwater Sauvignon Blancia, vaikkei sitä ollut mainittu
viinilistalla.
Olimme nähneet sitä eräässä pöydässä yhtenä iltana ja kysyimme sitten viimeisenä päivänä tarjoilijalta sitä ja hän kävi tarkastamassa löytyykö sitä vielä pullo jostain varastosta ja löytyihän sitä.
Olimme nähneet sitä eräässä pöydässä yhtenä iltana ja kysyimme sitten viimeisenä päivänä tarjoilijalta sitä ja hän kävi tarkastamassa löytyykö sitä vielä pullo jostain varastosta ja löytyihän sitä.
Myös jäätelökaupan henkilökunta muisti meidät heti suoralta kädeltä. Toisaalta olemmehan ostaneet sieltä varmaan toista sataa jäätelötötteröä vuosien mittaan. Tänä vuonna tosin emme syöneet ihan joka päivä kahta jäätelöä päivässä per nuppi (ensimmäinen rannalta tullessa ja toinen illallisen jälkeen jälkiruuaksi).
Sain vihdoin käytyä paikallisissa
museoissa, taidemaalari Vlaho Bukovacin museoidussa kotitalossa sekä
rehtorin palatsissa olevassa Baltazar Bogišić kokoelmassa.
Vlaho Bukovac oli Kroatian
taidemaalareiden kärkikastia, hän työskenteli Cavtatin lisäksi
vuosikaudet Pariisissa, Zagrebissa ja Prahassa 1800-1900 lukujen
taitteen molemmin puolin.
Kotitalossa olevassa museossa on laajin
kokoelma hänen teoksiaan ja itse talokin on koristeltu hänen
maalattuaan nuoruudessaan freskoja ympäri seiniä.
Baltazar Bogišićin kokoelmassa on
lakimiehenä ja yhteiskuntatieteilijä toimineen Bogišićin
jäämistöä ja esineistöä. Yleisölle avoinna oleva kokoelma on
melko suppea, mielenkiintoisinta antia minulle olivat vanhat
valokuvat, joista näkyi sadan yli sadan vuoden takaista Cavtatia.
Poikkesimme yhdellä rantareissulla
paikallisen Šipun-luolan suuaukon luona. Luolaan ei nykyisin pääse
sisälle monipuolisen ja hauraan biosysteemin suojelemiseksi. Luola
on yksi pisimpään tunnetuista luolista, ensimmäiset maininnat
siitä löytyvät neljänneltä vuosisadalta (lohikäärme Voaz/Boaz)
asusteli niihin aikoihin luolassa.
Kylää kierrellessä löytyi myös
pari pienen pientä kappelia, toinen Prijekolta ja toinen Tihan
rannasta pizzeria Kabaleroa vasta päätä.
Yhtenä pilvisenä aamupäivänä kiipesimme mäen laelle kylän hautausmaalle, missä sijaitsee laivanvarustajaperheen Racic mausoleumi.
Huvijahteja bongailtiin edellisten
reissujen tapaan. Tällä kertaa kaikkein suurimmat paatit
ankkuroivat jossain muualla, joten pisin satamassa käynyt pursi
taisi olla 'vain' 55 metrinen.
Muutama erittäin hieno purjevene
poikkesi satamassa, näiden 100-120 jalkaisten (30-36m) veneiden
mastot näkyivät talojen kattojen yli terassillemme.
Tässä kai olennaisimmat jutut, Cavtat on
edelleen kiva lomapaikka.