torstai 3. syyskuuta 2015

Provence 2015

Matkan valmistelu alkoi jo tammikuussa 2014, jolloin varasimme lennot. Katselimme aluksi halpoja Toulousen lentoja, joita ei kuitenkaan löytynyt. Sitten mietittiin lentoja Barcelonan kautta, sekä Montpellieriä ja Marseillea. Lopulta Nizza vei voiton melko edullisten lentojen vuoksi. Auto vuokrattiin Europcarilta ja majapaikat varailtiin Booking.comista kevään mittaan ja viimeisimpänä varauksena juuri ennen matkaa varattiin Camarguen ratsastusreissu tyttärelle.
Vaikka reitti lyötiin lukkoon jo majoituksia varatessa, oli tehtävä pientä hienosäätöä nähtävyyksien suhteen. Selailimme kirjoja, josko reitin varrelle saisi sovitettua mielenkiintoisia paikkoja.
Pidin alun perin selvänä että Nizza, Cannes, Antibes, Marseille ja ehkä Saint-Tropez kierretään kaukaa, Nimes oli kysymysmerkki ja samoin Aix-en-Provence. Navigaattoriin tallennettiin majapaikkojen ja kauppojen koordinaatit sekä muutama maisemareitti.
Aivan pelkän tekniikan turvin ei matkaan lähdetty, perinteisiä Michelinin ja AA:n paperikarttoja lähti muutama kopioitu aukeama mukaan.
Vaatetus pakattiin silmällä pitäen 20-35 asteen lämpötiloja, kameratavaraa tuli mukaan sen verran kuin isoon reppuun mahtuu eli polttoväliä löytyi väliltä 12-600mm. Pari kolme opaskirjaa ja sanakirjat lähtivät 'varmuuden vuoksi' mukaan. Rantapäiviä silmällä pitäen mukaan lähti maskit ja snorkkelit, muttei painavia ja tilaa vieviä räpylöitä.



16.6. Suomen suvesta etelän lämpöön


Lensimme päivälennolla Helsingistä Müncheniin ja sieltä pikaisen vaihdon jälkeen Nizzaan. Jälkimmäiselle lennolle sattui mukaan ns. julkkis. Münchenin kentällä koneeseen noustessa tytär nyppi hihasta, että tuossa on Mats Hummels (futiksen pelaaja & Saksan MM-miehistöä / Borussia Dortmund). En ollut itse varma asiasta, mutta puolityhjässä koneessa edessämme istunut mies luki jotain Münchenin paikallislehteä, jossa oli sattumoisin iso juttu Hummelsin häistä. Siinä sitten vertailtiin pari riviä edempänä käytävän toisella puolen istunutta pariskuntaa lehden kuviin ja asia sai vahvistuksen, kun jopa lentoemot kävivät pyytämässä nimikirjoituksia. Tytär mietti koko lennon kuumeisesti missä vaiheessa hän käy kysymässä yhteiskuvan mahdollisuutta. Laskeuduttuamme Nizzan kentälle tyttö kävi kysymässä onnistuuko valokuva ja myöntävän vastauksen saatuaan jäimme koneen ulkopuolelle putken päähän odottamaan Herra Palloilijan ja tuoreen mallivaimon saapumista ja siinä sitten otettiin kuvat. Hetken päästä näimme, kun tuloaulassa mies odotti helitransport-kyltin kanssa paria. Niin vippiä ei kohtelu kuitenkaan ollut, etteikö pari olisi odottanut matkatavaroitaan hihnalta tavallisen rahvaan joukossa lennettyään ensin turistiluokassa.
Nizzan kentällä piti siirtyä bussilla terminaalista toisen terminaalin autonvuokrauspisteelle. Europcarilla oli pitkä jono, mutta kun kävin kysymässä ´tyhmänä turistina` privilege-puolelta, mitä meidän vahvisteen express check-out tarkoittaa, hoitui homma käden käänteessä. Autoksi saimme uudenkarhean ja tyylikkään, mutta molemmilta puolin naarmutetun Renault Scenicin 130CV Bose editionin. Kentällä meni puoli tuntia odotettua pidempään, joten tien päälle ja alkuruuhkiin päässeinä totesimme, että hotellille päästään vasta melko myöhään. Annoin navigaattorin valita lyhimmän reitin ja tiesin, että valinta oli samalla mutkaisin tie. Kuskina oli kiva ottaa tuntumaa autoon syheröisillä teillä kiivettäessä yli 1000 metrin korkeuteen, mutta vierestä kuului kommentteja pahimmasta matkapahoinvoinnista ikinä ja epäiltiin hengissä selviämistä.

Matkan varrelta piti hankkia sipsejä ja vettä helpottamaan oloa. Muutaman tauon jälkeen pääsimme perille Castellaneen tunnin puolitoista suunnitellun ajan jälkeen. Jätimme auton maksulliseen parkkiin torille majapaikkamme Augerge Bon Accuelin eteen. Otimme huoneen, raahasimme tavarat ylös pitkiä portaita ja lähdimme samoin tein syömään.


Hotellin ravintolan keittiö oli jo kiinni, mutta vierestä löytyi avoimia paikkoja mistä valita. Söimme entrecoten, flammküchenin ja vuohenjuustosalaatin roseen ja limsan kanssa. Ruokailun jälkeen menimme yöpuulle, eikä nukahtamista tarvinnut pitkän matkustuspäivän jälkeen odottaa ollenkaan.



17.6. Komeissa maisemissa


Auberge Bon Accueilin ranskalaisen aamiaisen jälkeen kävelimme katsomaan hotellin edustalla olevan torin tarjontaa, kurkkasimme kirkkoon ja kävimme kaupoilla hakemassa hieman evästä päiväksi.





Alun perin ajatuksena oli kiivetä vieressä olevalle 187 metriä kylää korkeammalle kalliolle, Roc Notre-Damelle, mutta päätimme jättää senkin ajan Verdonin kanjonille. Maksoimme hotellin, pakkasimme auton valmiiksi ja lähdimme ajamaan kohti kanjonia seuraillen Verdon-jokea. 
Gorges du Verdon on Euroopan vastine Coloradon Grand Canyonille, se on 25 kilometriä pitkä ja syvimmillään 700 metriä syvä. Ensimmäinen suunniteltu pysähdys oli Point Sublimella, jonka jälkeen koukkasimme pikkutielle kiertämään kanjonin reunoja.

Tie oli paikoin kapea ja osin yksisuuntainen. Pysähdyimme matkan varrella lähes jokaiselle merkitylle p-paikalle ja niinpä aikaa kului odotettua enemmän kun upeat näköalapaikat ja pysähdykset seurasivat toisiaan.






Muutamalla pysähdyksellä näkyi hanhikorppikotkia ja yksi lensi parinkymmenen metrin päästä ohi tietysti silloin, kun kamerassa oli laajakulmaobjektiivi. Uusia kuvausmahdollisuuksia onneksi tuli, tosin linnut olivat selvästi kauempana.



Alkuperäinen kolmen tunnin aikataulu ylitettiin selvästi ja vielä kun pysähdyimme syömään croque-monsieurit Moustiers Sainte-Mariessa, oli "viideksi hotellilla" aikataulu mennyttä.



Kuvailimme useammassa paikassa laventelipeltoja,



poikkesimme automarketissa ruuhkaisessa Manosquessa ja räpsimme kuvat Banonin kylästä ennen hotellille pääsyä Montbruin les Bainsiin. Majapaikkamme Bellevue ylhäällä rinteessä oli varsin viehättävä.



Isäntä neuvoi kylän ravintolat ja kävelimme pienelle aukiolle hotellin alapuolelle Chez Pauletteen illalliselle. Söimme terassilla 'päivän lautaset' ja 'maalaislajitelman' sekä jälkiruuat. Juomaksi roseeta, tietysti.







Ruoka oli hyvää ja mukana oli erikoisia ja erilaisia makuja. Trubaduuriduo soitti viereisen kuppilan edustalla lämpimässä kesäillassa. Tarjoilija kysyi meiltä, mistä olemme kotoisin. Vastattuamme olevamme Suomesta niin ei mennyt kuin hetki, kun nuori naiskokki ilmestyi ulos luoksemme kertomaan, että hän oli juuri hiljan ollut Suomessa ja kuinka Suomessa oli ollut viehättävää. 



Kiersimme vielä illallisen jälkeen kylän huipulla olevan linnan kautta hotellille.

18.6. Provencen jättiläinen


Bellevuen aamiainen nautittiin yhteiskattauksella pitkän pöydän ääressä, tosin lisäksemme paikalla ei ollet kuin yksi pariskunta. Aamiaisen jälkeen juttelimme hetken majapaikan isännän kanssa ja pakattuamme auton, suuntasimme kohti legendaarista Mont Ventouxia. 

Ajamamme tie (ns. helppo reitti) luikerteli Saultista kohti Chalet Reynardia metsän halki ennen paljaan kalkkikivirinteen alkua. 

Nousulla oli pituutta noin 26 kilometriä 4,7 %:n keskinousulla. Vuorelle nousi lukuisten pyöräilijöiden joukkoja ja niitä ohiteltiin aivan ylimmälle huipulle saakka. Vaikka vuori on varsinaisen hirviön maineessa, näkyi alemmilla rinteillä jopa lapsiperheitä polkemassa ylämäkeen. Olimme kuitenkin tyytyväisiä, että kulkuvälineemme oli auto, eikä polkupyörä.
Nimensä mukaisesti vuori oli tuulinen. Todennäköisesti päivää myöhemmin huipulla olisi kampaus mennyt kunnolla sekaisin, sillä tuulen nopeus puuskissa oli 22 m/s tasangollakin. Pysähdyimme vuoden 1967 Tour de Francella kuolleen Tom Simpsonin muistomerkille ja vielä Col de Tempêtesillä 1841 metrin korkeudessa ennen huipulle nousua.






Katsastimme huipulla 1911 metrin korkeudessa komeat näköalat - on kuin avaruudessa olisi ollut - sekä matkamuistotarjonnan ja istuimme hetken kuppilassa. Ylhäällä oli hauska katsella pyöräilijöiden saapumista huipulle; osa saapui kaikkensa antaneina, osa tuuletti pyöriä ilmassa.






22 kilometrin lasku alas vuoren toiselta puolen kohti Malaucénea oli mielenkiintoinen jyrkkä lasku ja pyöräilijöitä ilmestyi kuin tyhjästä roikkumaan 'puskuriin' etsien ohituspaikkaa.
Ajoimme osin melko huonokuntoisia pikkuteitä sisterssiläismunkkien ylläpitämään ja yhä toiminnassa olevaan Senanquen luostariin (Abbaye Notre-Dame de Sénanque eli The Luostari keskellä The Laventelipeltoja, mistä Googlen kuvahaku löytää satoja kuvia) 1100-luvulta ja kuvailimme muiden turistien tavoin luostarin edustalla olevaa matkaoppaista ja postikorteista tuttua laventelipeltoa.



Kävimme luostarin kaupassa ostoksilla, mutta muuten kiertokäynti jätettiin väliin. Matka jatkui kohti Gordesin kylää. Jätimme auton maksulliseen parkkiin ja jatkoimme matkaa jalan kylän keskustaan. Söimme voileivät ja katselimme hetken kujia ja kauppoja.







Gordesista oli suhteellisen lyhyt ajomatka Fontaine de Vauclusen kylään, jossa seuraava majapaikkamme Villa Chante Coucou sijaitsi. Sinne piti ajaa kylän maksullisen parkkipaikan läpi, mutta hommasta selvisi kertomalla rahastajalle majapaikkamme nimi.



Saimme tyylikkään kahden makuuhuoneen 'sinisen' huoneiston ja selvitimme illallispaikkoja. 
Isäntä Marco antoi meille paperin mukaan, mihin oli merkitty muutama 'suosikki' ja tieto siitä, saiko niistä alennusta tai ilmaisen aperitiivin. Lähdimme kävelemään kylän kautta Vauclusen lähteelle. Se on maailman viidenneksi suurin ja Ranskan suurin lähde.






Veden pinta lähteessä oli alhaalla, mutta ihmeellisesti Sorgue-joen vesi ilmestyy kuivan kivikon jälkeen kivien koloista ja hetkeä myöhemmin se virtaa vuolaana kristallin kirkkaana virtana.






Palasimme kylään ja söimme illallista pitkän kaavan mukaan joen varrella olevassa La Vanne Marel-ravintolassa. Kiitos hotellimme Marco-isännnän, aperitiivit ja Cola tulivat ns. talon piikkiin.





19.6. Juhannus tien päällä


Aamu alkoi kaikkien Chante Coucoun asukkaiden yhteisaamiaisella terassilla. Kullekin huoneelle oli oman värisensä kattaus, meille sinisen huoneen mukaan sininen. Aamiaispöydässä oli mukava yllätys, kun isäntä kyseli meiltä päivän suunnitelmista ja tarjosi mahdollisuuden kerätä eväät mukaan pöydän antimista.
Maksettuamme hotellin, isäntä Marco antoi mukaan käyntikorttinsa eli rose-viinipullon. Otimme sen tietysti ilahtuneen yllättyneinä vastaan (ja kiitimme Marcoa vielä Facebookin kautta Suomeen päästyämme). Ajoimme ensin L'Isle-sur-la-Sorgueen ja etsimme joen läheltä parkkipaikan. Jalkauduimme kiertelemään kylään, poikkesimme ostoksilla ja kävimme erikoisessa 'fazerin sinisessä' kirkossa, Notre Dame des Angesissa.







Jatkoimme matkaa Avignoniin, söimme matkalla pikaruokalounaan (mäkissä) ja jätimme auton pysäköintitaloon vanhan kaupungin alle. Kävimme katsomassa ulkoa päin Paavien palatsia ja Avignonin siltaa eli Pont Saint-Bénézetiä. Sitten kävimme vielä (saippua)kaupoilla ja otimme lasilliset roseeta.






Matkalla seuraavalle stopille Tarasconiin, yritin käydä ottamassa kuvia Boulbonin linnasta, mutta tuntui ettei kylästä löytynyt yhtään katulinjaa, jolta linnan olisi saanut mukavasti kuvattua.

Tarasconissa kävimme tutustumassa 1400-luvun Tarasconin linnaan (Château de Tarascon). Hyvin säilyneessä linnassa riitti huoneita kierreltäväksi, joskin useimmat niistä olivat tyhjiä vanhoja seinäkaiverruksia lukuun ottamatta. Linnan tuuliselta katolta aukesi 360 asteen näköalan Rhone-joelle ja vastarannalla olevaan Beaucaireen ja sen linnaan.










Matka jatkui supermarketin kautta kohti Camargueta ja Saintes-Maries-de-Meriä. Jo matkalla näimme ensimmäiset flamingot, valkoiset hevoset ja riisipellot haikaroineen.
Hotel des Riegesin respassa meidät vastaanotti pelkkää ranskaa vuolaasti puhuva mummo, joka johdatti meidät huoneeseemme esitellen samalla hotellia. Vähintään 2/3 selostuksesta meni kyllä täysin ohi meiltä johtuen ranskan kielestä.




Kun laukut oli saatu huoneeseen, kävimme katsomassa viereisen ratsastuspaikan 'Les Randonneurs amis de la Camargue' hevosia. Tämän jälkeen jatkoin kävelylle hotellin lähistölle kuvailemaan lintuja.


Meitä varoiteltiin hyttysistä pariin otteeseen alkumatkan varrella ja toki olin lukenut varoitukset englannin kielisistä matkaoppaista, mutta hieman yllättäen hyttysistä ei tuntunut olevan juurikaan riesaa ensimmäisenä iltana reippaan tuulen vuoksi.
Majapaikka oli hieman kylän ulkopuolella, joten illalliselle La Pizzetta-ravintolaan mentiin autolla. Ja kuten aina, ruoka oli varsin maistuvaa.









20.6. 'Kuolleet vedet' ja ratsastusta

Sää oli aamulla edelleen tuulinen, joten alkuperäisiin suunnitelmiin tehtiin muutos ja lintupuiston sijaan ajoimme Aigues Mortesiin. Vanhan linnoituskaupungin lähistön parkkipaikat olivat hieman hakuisessa joten päädyimme viiden euron parkkiin nurmikentälle vanhan kaupungin muurien eteläpuolelle.

Aigues Mortes on 1200-luvulla linnoitettu kylä, joka toimi 7. ja 8. ristiretken lähtöpaikkana. Kiertelimme vanhan kaupungin kauppoja ja kirkkoja, istuimme aukiolla ja haukkasimme lounaaksi panniinit.








Muutaman tunnin hikisen reissun jälkeen palasimme Saintes-Maries-de-la-Meriin. Illalla oli vielä vuorossa ratsastusretki. Kävin saattelemassa ratsastajan tallille ja lähdin autolla pienelle kierrokselle kuvaamaan flamingoja ja härkiä.








Sitten kävimme kylällä pizzalla Pizzeria la Bodegassa ja myöhemmin tein vielä uuden pizzan hakureissun ratsastajan palattua retkeltään. Puolisoni oli sitä mieltä, että ravintolan kiviuunissa paistettu pizza oli ns. paras ikinä.






21.6. Lintuja ja kävelyä

Tuulen tyynnyttyä kahden tuulisen päivän jälkeen, ajoimme lintupuistoon eli Le Parc Ornithologique de Pont de Gau:hun. Puistossa oli häkeissä petolintuja sekä vapaasti liikkuvia flamingoja, erilaisia haikaroita, kahlaajia ja muita lintuja.









Kävelimme 30°C helteessä puiston molemmat kävelylenkit eli noin 7 km (kävely onnistui hienosti myös varvastossuilla). Pidemmän lenkin olisi voinut jättää kävelemättä, jos lintutilanne olisi ollut etukäteen tiedossa. Järvellä oli varsin hiljaista satunnaisia haikaroita ja muutamaa pitkäjalkaa ja avosettiä lukuun ottamatta.




Palasimme Saintes-Maries-de-la-Meriin ja jätimme auton kylän länsilaidalle parkkiin. Otimme huurteiset ja kiersimme kylän pahimmat turistirysät läpi.


Kävimme myös kurkkaamassa kirkossa ja sen kryptassa Pyhän Saaran eli Mustan Saaran patsasta ja pyhäinjäännöksiä.






Nälkää torjuimme jäätelöllä ja crepeillä. Myöhemmin kävimme hotellilla uimassa ja palasimme illaksi kaupunkiin syömään. Oli virheliike mennä turisteja kuhisevaan La Bouvine-ravintolaan ja syödä listalta kallis menukokonaisuus.






Ruuan maussa ei sinällään ollut vikaa, annokset vain olivat pienet ja lisähintainen pihvi oli kypsäksi paistettu ja kokonaisuudella hintaa kolmannes liikaan verrattuna esimerkiksi kylän ensimmäisen illan ateriaan.
Kylässä oli joku musiikkitapahtuma, jota ei sen kummemmin jääty kuuntelemaan.

Tyynenä päivänä ja iltana hyttysten todellinen määrä viimein paljastui, sillä ilmatilassa oli liikennettä kuin kunnon juhannuksena Suomessa.

22.6. Ostoksia ja historiaa

Jätimme Camarguen aamulla ja otimme suunnan kohti Arlesia. Meillä oli 5 tuntia aikaa siirtyä vajaat 40 km joten aikaa kulutettiin kaupoilla. Ensimmäinen oli urheilutarvikeliike Decathlon, sitten piti mennä E.Leclerciin, mutta navigaattori ohjasi meidät autiolle lakkautettulle kaupalle. Navissa oli vastikään (5/2015) päivitetyt kartat ja tämä oli jo toinen kummajainen (Beaucairessa se ohjasi meidät automarketille, jota vasta rakennettiin). Valitsin kohteeksi toisen kaupan ja tällä kertaa meitä onnisti. Söimme samalla taas epäranskalaisen lounaan Mäkissä.
Arles Plaza hotellilla nautimme hetken ilmastoinnista ja nopeasta ja toimivasta wifistä - ja matkamme hienoimmasta hotellihuoneesta.

Kävelimme vanhaan kaupunkiin Place de la Republiquelle katsomaan ensin roomalaisten obeliskia ja Saint Trophime kirkkoa,





sitten pari tuhatta vuotta vanhaa roomalaista teatteria



ja lopuksi lähes yhtä vanhaa amfiteatteria.

Istuimme viinille amfiteatterin eli Arènes d'Arlesin viereen ja kävimme sen jälkeen kurkkaamassa ulkoa romaanis-goottilaista Notre Dame de la Major-kirkkoa.




Myöhemmin etsimme pikkukaduilta illallispaikan. Ravintola L'Amandierissa juttelimme aussipariskunnan kanssa ja nautimme varsin maittavan aterian.






Takaisin hotellille kuljettiin amfiteatterin kautta ja kapeita kujia pitkin valokuvaillen.


23.6. Maisemia ja maantietä

Matkan ensimmäisen buffet-aamiaisen jälkeen jatkoimme matkaa Arlesista kohti Les Baux-de-Provencen kylään, mutta matkalla sattui silmiin tienviitta roomalaiselle akveduktille. Meillä ei ollut mitään hajua kuinka pitkä kiertolenkki siellä käynnistä tulee, mutta käänsin nokan pikkutielle. Ajoimme muutaman kilometrin kunnes Barbegalin akvedukti vain leikkasi tietä ilman kummempia kylttejä.


Kävelimme jonkun matkaa sen viertä pitkin rinteelle, jossa vesi on joskus pyörittänyt myllyjä. Koukkauksesta ei tullut pahemmin lisämatkaa, saimme itse asiassa ajaa mukavampia pikkuteitä perille Bauxin kylään. Mäen rinteillä olevan Bauxin parkkipaikat olivat kortilla, joten jätimme auton mittaripaikalle melko alas tien varteen.


Bauksiitti-mineraalille nimensä antanut kylä on todella nätti, mutta melkoinen turistirysä. Kurkimme kauppoihin ja kirkkoihin, mutta emme käyneet mäen laella linnoituksella, emmekä aiemmista suunnitelmista poiketen Carrières de Lumières-kaivoksilla/näyttelyssä.










Ajoimme vähän kylän ohi ottamaan muutaman valokuvan vanhan kalkkikivilouhoksen luota ja jatkoimme sitten kohti Aix-en-Provencea.




Toisin Aix oli tarkoitus ohittaa moottoritietä, mutta poikkesimme kuitenkin vielä Carrefour-automarketissa sen esikaupungissa. Rampeilla ja liikenneympyröissä tuli hieman hölmöiltyä ja kauppareissusta tuli lopulta lähes 20 kilometrin koukkaus. Saavuimme alkuillasta merenrantaan Les Sablettesiin La Seyne-sur-Meriin Toulousen viereen. Saatuamme huoneen hotelli Le Poseidonista, vaihdoimme uikkarit päälle ja lähdimme rannalle uimaan Välimereen.



Otin maskin ja snorkkelin mukaan, mutta ranta oli tylsä hiekkaranta - joskin varsin kirkasvetinen sellainen.
Teimme pienen kierroksen illallispaikkaa etsien ja päädyimme pizzalle ravintola 'La Piazzaan'.



Söimme pizzat pitkällä kaavalla ja ruoka oli todella hyvää.






Hotellihuoneemme oli jokseenkin vaatimaton, lähinnä asuntolatyyppinen, mutta eipä sillä hinnalla taida meren rannasta juuri muuta saada. Ilmastoinnin korvasi pylvästuuletin.

24.6. Cote d'Azur

Le Poseidonin aamiainen oli melko mukava ja hyvin syöneinä pakkasimme auton ja hankkiuduimme kaupungin aamuliikenteeseen.
Les Sablettesista lähtiessä reitti 'osui' taas kaupoille. Ensin oli vuorossa Decathlon ja Carrefour Ollioulesissa ja sitten melkoisen 20 minuutin sekoilun jälkeen E.Leclerc Hyeresissä. Garminin navin karttojen mukaan kauppa oli junaradan toisella puolella kuin missä se todellisuudessa oli. Harvat alikulut ja lukuiset yksisuuntaiset kadut saivat meidät pyörimään ympyrää marketin lähistöllä välillä jopa moottoritien kautta, kunnes ymmärsimme unohtaa navin ohjeet.
Poikkesimme isolta tieltä rantaan Le Lavandoun luona ja jatkoimme sitten kaunista rantatietä La Croix-Valmerin lähelle.


Söimme taas Mäkissä <tähän tulee joku hyvä selitys> ja siivutimme Saint-Tropezin sujuvasti. Saint-Maximen paikkeilla ajo muuttui melkoiseksi mateluksi keskinopeuden jäädessä alle kolmeen kymppiin. Saavuimme hieman oletettua myöhemmin Cap Rivieraan Saint-Aygulfiin. Saimme varsin mukavan vastaanoton ja perehdytyksen hotelliin.


Vietimme läheisellä rannalla puolitoista tuntia välillä kellutellen kunnon aallokossa. Tuuli ja aallokko olivat sotkeneet veden aivan sameaksi joten maski sai jäädä odottamaan parempaa keliä.
Varasimme illallisen hotellin ravintolasta, joka on avoinna vain hotellin asukkaille. Viinilista pisti hieman nikottelemaan, sillä listan halvin pullo maksoi 24 € (Ranskassa!!!). Tilasimme kuitenkin pullon roséta ja nautimme sen kyljessä aivan loistavan aterian (vuohenjuustosalaattia, lammasta ja talon hampurilaiset sekä jäätelöä). Hotellimme ravintola osoittautui koko matkamme parhaaksi ravintolaksi. Ruoka ja sen esillepano olivat mielettömät. Niinkuin merelle avautuva illallismaisemakin. Saimme myöhemmin tietää, että The Kokki oli hotellimme isäntä.
 





Vaikkemme olleet vielä aiemmin päivällä tavanneet paikan emäntää ja isäntää, ei edes huoneen numeroa tarvinnut kertoa lähdettäessä. Emäntä Patrizia vain sanoi, että he tietävät kaikki asukkaat.
Kävin vielä kuvailemassa illan tyrskyjä rannalla ja tarjosin auttavaa kättä kahden vavan kanssa kalastavalle miehelle.




25.6. Rantapäivä

Viimeinen kokonainen matkapäivä alkoi hotellin Alan-isännän (eli illalliskokin) tarjoilemalla aamiaisella.

Tuuli oli tyyntynyt yön aikana ja vesi kirkastunut. Kävimme koko porukka snorklaamassa hetken.
Olimme rannalla iltapäivään, kunnes nälkä alkoi vaivata ja kävimme sitten autolla 'lähikaupassa'. Tuo pieni putiikki oli melko kallis, 4 €:n viinipullo, vettä, limsaa, patonki, kinkunsiivut ja juusto maksoivat lähes 27 € eli vähintään tuplat siihen mitä isommassa marketissa olisi maksanut.



Syötyämme aloimme pakata matkalaukkuja ja homma sujui aika kivuttomasti (riippuu keneltä kysyy), vaikka kolmeen laukkuun ja pariin käsimatkalaukkuun piti tasata 73 kg tavaroita ja vaatteita.
Söimme taas aivan, ah, loistavan illallisen. Tällä kertaa viinin hinta ei tuntunut niin pahalta kun molemmat tilasivat laseittain omiin annoksiin sopivaa juomaa. Löysimme listalta tällä kertaa/taas nautacarpaccion, meribassia, talon hampurilaiset sekä jääteloä. Kyllä syöminen on sitten ihanaa!








26.6. Kohti kotia

Kävimme ajoissa aamiaisella, sillä kentälle menoon piti varata aikaa. Juttelimme hetken hotellin isännän ja emännän kanssa, maksoimme (2 yötä, aamiaiset ja kahdet illalliset... Auts).
Swissiltä oli tullut tekstari, että kansallinen taksilakko voi häiritä kentällä, joten tuokin oli hyvä syy lähteä ajoissa puhumattakaan auton tankkauksesta ja palauttamisesta eri terminaaliin. Ajomatka sujui melko nopeasti parin maksupaikan kautta ja samoin tankkaus. Kentän ympäristössä tosiaan oli pientä hässäkkää. Poliisit olivat valvomassa järjestystä, mutta taksit olivat osin tukkineet liikenneympyröitä ja esimerkiksi terminaalien väliset shuttlebussit ajoivat kiertotietä kenttäalueen kautta. Auto saatiin kuitenkin palautettua ja raahasimme itsemme plus varsin painavat matkatavarat paidan selkämys märkänä toiseen terminaaliin. Jouduimme ensin jonottamaan jonkin aikaa lähtöselvityksen aukeamista ja vielä lisää porttitiedon ilmestymistä tauluille. Kun tieto vihdoin tuli, oli se suoraan boarding-tilassa.
Lennolla Swiss yllätti positiivisesti tarjoilullaan. Tunti ja 10 minuuttia kestäneellä lennolla oli Mövenpickin mansikkajäätelöä, suklaata ja hyvää sveitsiläistä valkkaria. Zürichin päässä oli tiukka vaihto, emme olleet edes päässeet Nizzan koneesta ulos kun boarding seuraavalle lennolle oli jo alkanut. Nizzan lentokentältä ostetut viinikassit hieman jännittivät, sillä Nizzan kentällä kerrottiin, että Sveitsissä voidaan ostokset ottaa pois. Mitään tarkastusta ei kuitenkaan ollut ja juoksimme portille ja pääsimme lähes viimeisinä koneeseen. Tarjoilut koneessa olivat kuin viime vuosikymmeneltä, siis hyvässä mielessä. Oli graavilohta ja perunasalaattia, sämpylää, gruyere-juustoa ja suklaamousse. Käsittämätöntä, että näin hyvä tarjoilu sisältyi lipun hintaan.
Helsingin päässä matkalaukkujen kohdalla last in - first out toimi ja saimme laukut ennätysnopeasti, vaikka teoreettinen 45 min vaihtoaika pisti epäilemään, jäävätkö laukut yöksi Sveitsiin.

Yhteenvetona:
- Kilometrejä tuli auton mittarin mukaan 1062 km, polttoainetta kului 73 l / yht. 90,78 € (dieseliä) ja 10 vrk:n autonvuokra oli 360,90 €
- Hotelliyö kolmen hengen huoneessa aamiaisella maksoi keskimäärin 113,40 €/yö.
- Lennot maksoivat 223,70 € per nuppi.

We love France eli jäimme kaipamaan maata - uusia seikkailuja odotellessa ja monia monia uusia kokemuksia ja muistoja rikkaimpina oli kuitenkin ihan kiva palata kotiin!