Matkailuvuosi 2014 korkattiin käyntiin
Berliinin reissulla tammikuussa. Ensimmäisellä reissulla vuotta
aiemmin tykästyimme kaupungin edulliseen hintatasoon ja helppouteen.
Sen reissun hyväksi todettua H10-hotellia emme vaihtaneet,
vaikka muun muassa Pullman Berlin Schweizerhof houkutteli pitkään halvemmalla hinnallaan. Lennot olivat Finskin Tampere – Helsinki – Berlin jostain tarjouksesta.
Tegeliltä matkasimme bussilla
keskustaan, mutta bussin valinnassa sattui pikku moka, kun
hyppäsimme X9:iin X109:n sijaan. Matkalla keskustaan maisemat
alkoivat näyttää oudoilta, mutta loppujen lopuksi ylimääräistä
kävelyä hotellille tuli vain pari korttelin väliä lisää. Saimme
huoneen jo kymmenen jälkeen aamulla, vaikka respan neiti
ystävällisesti huomauttikin, että check-in olisi normaalisti kello
14:sta eteenpäin.
Matkaa varten ei ollut paljoa
ennakkosuunnitelmia, paitsi ostokset ja kauppojen kiertely oli
tarkoitus hoitaa mahdollisimman pitkälle perjantaina. Tämän
pohjalta kiertelimme kauppoja, kuten Karstad Sport, Karstad, Saturn,
Desigual ja C&A. Poikesimme ohimennen myös
Kaiser-Wilhelm-Gedächtnis-Kirchessä.
Lounasta haukattin Zoologischer
Gartenin rautatieaseman vieressä Curry 36:ssa. Loistava
currywurst-annos ja iso olut eivät paljoa lompakkoa rasittaneet.
Kotiintuomisiksi ostimme vielä pullon kioskin omaa currykastiketta.
Rossmannissa käynnin jälkeen ostokset
oli pakko välillä kantaa hotellille ja sitten jatkoimme kaupoille
Edekaan.
Lähdimme illan viettoon kebab- ja
currywurst-kioskien kautta. Kävelimme Savignyplatzin viereen Dicke
Wirtiniin, joka todettiin jo aiemmalla reissulla mukavaksi paikaksi.
Paikka oli aika täynnä ja jäimme tiskin viereen istumaan. Yritin
maksaa baarimikolle ensimmäisiä, mutta hän totesi ”älkään
vielä maksako, kait otatte toisetkin..”. Hän piti kirjaa pieneen
vihkoonsa ja illan päätteeksi loppusumma oli 28 euroa. Kahdelta.
Koko ilta. Hämmentävää.
Lauantaiaamu käynnistettiin H10:n
hyvällä aamiaisella - aamiaiskuohuviinejä unohtamatta. Päivälle
oli päätetty ohjelmaksi käydä Deutsches Technikmuseumissa lupauksella, ettei siellä mene montaa tuntia.
Hotellin kulmalta pääsi suoraan
metrolla museon lähelle. Käveltävää jäi muutama sata metriä.
Museo on iso ja kokoelmia näytti olevan joka lähtöön, mutta
keskinäisen sovun vuoksi vierailu rajattiin merenkulun, ilmailun ja
autojen osastoihin ja rautatiet tulivat bonuksena päälle.
Minulle
museon kiinnostavinta antia olivat lentokoneet ja ilmailu.
Pikkukloppina luetut ilmojen korkeajännitykset palautuivat mieleen
kun pääsin ihmettelemään Messerschmitt Bf 109:ä ja Bf110:ä sekä
JU-87 Stukaa (vaikka sen kunto muistuttikin lähinnä raatoa).
Paria
ilmaluosaston kerrosta olisi voinut ihmetellä pidempääkin, mutta
kellon tuijottelu alkoi tuoda säröä sopuun. Katsastimme
veturihallit vielä pikaisesti ja kävelimme viereiseen kortteliin
katsomaan autohallin kulkupelit.
Museolta lähdimme kohti
Alexanderplatzia, joka jäi edellisellä reissulla pimeyden yllätettyä hieman hahmottamatta. Junan ikkunasta huomasimme ostoskeskuksen vähän
ennen Alexanderplatzin asemaa ja käytyämme viereisessä Kaufhofin
tavaratalossa, kävelimme näkemällemme ostoskekukselle. Sieltä löytyi
muun muassa nelikerroksinen Media Markt.
Alkoi olla jo myöhäinen lounasaika,
joten matkustimme ratikalla Hackescher Marktille. Tiesimme Brauhaus
Lemken listalta löytyvän panimon omien tuotteiden lisäksi kaivattua Flammküchenia, joten suuntasimme sinne syömään.
Lemkessä vierähti tovi ja paluumatkan
hotellille kruunasi vesisade.
Sunnuntain aamupalalla (kyllä, taas myös kuohuviiniä) käytiin
kiireettä ja sitten vuorossa oli aina niin ihana matkalaukkujen
pakkaaminen ja painojen optimointi. Kun saimme laukut kuntoon,
luovutimme huoneen ja jätimme laukut säilytykseen hotellille.
Lähdimme metrolla kohti Kochstrassea
ja Checkpoint Charlieta. Keskellä katua oleva koppero oli hienoinen
pettymys, vaikken siltä kummempia odottanutkaan.
Paikka oli nopeasti
nähty ja samoin lähellä oleva muuria esittelevä näyttely.
Seurailimme katuun merkittyä muurin linjaa Trabant-museon ohi
vanhalle Gestapon ja SS:n pääkallopaikalle, Topographie des Terrorsille.
Suurta tonttia reunusti vielä pätkä Berliinin muuria ja sen
vieressä kulki muutoin puretun rakennuksen kellarirakennelmia. Taustalla kadun toisella puolen on Detlev-Rohwedder-Haus, jossa toimi sodan aikana Ilmailuministeriö. Talo oli valmistuessaan Euroopan suurin toimistorakennus.
Topographie des Terrorsin näyttelyrakennus oli keskellä tyhjää
kivimurskalla päällystettyä tonttia. Näyttely oli varsin
mielenkiintoinen ja se esitti asiat kaunistelematta kaikkine teloituskuvineen. Näyttelyn kuvat vetivät miehen ja naisen hiljaiseksi.
Näyttelystä jatkoimme matkaa kävellen
Martin-Gropius-Baun ohi Potzdamerplatzille ja siitä metrolla kohti
Eberswalder Strassea, jossa oli tarkoituksena käydä syömässä
kehutun Konnopke´s Imbissin currywurstit.
Lounasreissusta tuli
hukkareissu - snagari oli kiinni, koska oli sunnuntai. Pyyhkäisimme
Alexanderplatzille ja otimme nestemäiset leivät aseman pubissa.
Hotellille palatessa söimme Curry 36:ssa ja nappasimme vielä
ruokajuomat hotellin vieressä Alt-Berliner Biersalonissa.
Noukimme
laukut säilytyksestä ja kävellimme takaisin Ku'dammin varteen
bussipysäkille. Tällä kertaa bussi oli oikea ja kentälle pääsiin
ilman säätämistä. Kentällä suoritettiin perinteiset
ostosrituaalit ja noudin ennakkoon tilaamani 'tuotteet' kaupan
noutopisteestä.
Vaikka oli tammikuun alkupuoli, sää suosi lauantai-illan vesisadetta lukuunottamatta. Hintataso oli kohdillaan ja Berliini oli edelleen kiva kaupunki. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin kolmatta kertaa odotellessa...