Mietin mitä muita kohteita Pyreneeneiden suunnalta voisi poimia parin viikon reitille ja alustava suunnitelma oli Toulouse – Gavarnie – Foix – Montségur – Andorra – Collioure – Carcassonne - Toulouse. Varasin lennot meille jo talvella ja aloin varailla hotelleja reitin varrelta. Tässä vaiheessa suunnitelma muuttui hieman, Foix vaihtui Tarascon-sur-Ariègeksi, koska Niauxin luolat olivat lähempänä ja Collioure vaihtui Banyuls-sur-Meriksi halvempien hotellien vuoksi. Kun kaikki oli varattu valmiiksi, meillä oli varauksessa:
Lennot 15.-28.6. Helsinki – Toulouse
Auto 13 vrk
3 yötä Gavarnie, Compostelle Hôtel
2 yötä Tarascon-sur-Ariège, Hotel Confort
1 yö Canillo (Andorra), Hotel Obaga Blanca
6 yötä Banyuls-sur-Mer, Hotel Sol
1 yö Carcassonne, Bloc G
Tuossa oli hyvä alku matkalle.
15.6 Tampere - Helsinki - Toulouse - Gavarnie
Lähdettiin matkaan kotipihasta klo 4:45, jotta ehdimme klo 5:00 bussiin kohti Helsinki-Vantaan kenttää. Lento Frankfurtiin lähti aavistuksen myöhässä yhdeksän jälkeen.
Frankfurtissä piti hieman säätää lentolippujen kanssa, jotta pääsimme samalle riville koneessa, 10v tytär kun oli sitä mieltä ettei hän istu yksin toista kymmentä riviä taaempana kuin minä. Lennolla Toulouseen katselimme Alppien länsipäätä ja taisimme nähdä Mont Blancin.
Toulouse-Blagnacilla laukkujen tulo kesti ja Europcarin tiskillä oli hankalaa saada varaamaansa pikku dieseliä, ’eikö bensiinimoottorillinen kävisi...’ En antanut periksi ja aikamme odotettuamme saimme diesel Clion. Parkkipaikalla viriteltiin navigaattori iskuun ja suunnattin moottoritielle kohti Tarbesia ja Lourdesia. Matka ajettin lähes tulkoon yhden pysähdyksen taktiikalla, huoltoasemalta ostettiin patonki ja juomaa. Seuraava stoppi oli valokuvaustauko Lourdesin jälkeen.
Tie kapeni kapenemistaan ja paikoin sitä tuntui olevan enää reilun kaistan verran. Ensimmäiset pyöräilijät kohdattiin tien noustessa kohti Gavarnieta ja se antoi esimakua tulevasta. Saavuimme Gavarnieen klo 19 maissa ja löysimme Compostelle hotellin helposti.
Emäntä Sylvie toivotti meidät tervetulleiksi ja kertoi heti talon säännöt, vaelluskengät jäävät ulko-oven viereen matolle, seiniä ei saa kolhia laukuilla jne. Huone oli mukavan oloinen ja ikkunasta aukesi luvattu näköala kohti Cirque de Gavarnieta ja vesiputouksia.
Ensimmäisenä iltana oli vielä kirkas sää, joten vuoret ja putoukset näki hyvin. Kysyimme ravintolasuositusta ja se oli Les Cascades melko lähellä hotellia. Söimme illalliseksi molemmat taimenta, eri tavoin valmistettuna tosin. Ruoka oli maukasta ja palattuamme hotellille, ei nukkumattia tarvinnut kauan huudella.
Päivän ajot kartalla
16.6 Gavarnie
Heräsimme hyvissä ajoin kahdeksan jälkeen ja kävimme aamiaisella, missä oli katettu vierekkäin pitkiin pöytiin, joten paikka otettiin siitä mistä löytyi kattaus. Syötyämme lähdimme katsomaan hevosia.
Olin luvannut että käymme ratsastamassa Gavarniessa ja selvittänyt, että mitään ennakkovarauksia ei tarvita. Matkalla hevosten luo näimme matkan ensimmäisen korppikotkan, mikä todennäköisesti oli partakorppikotka. Otimme kahden tunnin ratsastuksen oppaalla, hinta nimittäin oli sama ilman tai oppaalla. Lysti maksoi 25e/hevonen. Reitti oli kivikkoista polkua ja pilvet tuntuivat roikkuivan koko ajan yhä matalammalla ja paikoin näkyvyys oli pari kymmentä metriä. Ehdimme vajaassa tunnissa ratsastaa Hotellerie du Cirquen pihaan saakka.
Kartta
Siellä putousten ääni kuului kovana pauhuna, mutta niistä tai mahtavasta vuoren seinämästä ei näkynyt aavistustakaan pilven vuoksi.
Korkeusmittarin mukaan nousua lähtöpaikalta tuli yli 200 metriä. Loppujen lopuksi kierrokseen ei mennyt ihan kahta tuntia. Reissun jälkeen haimme kaupasta juustopatongit ja lähdimme kävelemään kohti putouksia samaa reittiä mitä olimme ratsastaneet. Puhti loppui hyvän matkaa ennen Hotellerieta ja kävelystä tuli vain 1,5 tunnin lenkki. Kävellessä katselimme alppimurmeleita rinteillä aasien ja hevosten karsinassa.
Paluumatkalla poikkesimme kahvilassa Crêpillä ja kahvilla.
Tytär halusi tässä vaihessa uudelle ratsastamaan ja otimme toisesta paikasta Ariègenponin tunniksi. Ensimmäiseksi saimme hieman turhan riehakkaan orin, mikä vaihdettiin jo vuokrauspaikan vieressä säyseämpään tammaan. Sain kepin käteeni ja lähdimme kohti putouksia. Alku oli hieman takkuista, kun hevosta piti vetää sivuun tieltä autoja väistääksemme, mutta kun liikenne polulla rauhoittui, käynti alkoi sujui.
Kun meidän piti ylitää kapea silta, tamma teki stopin. Se ei suostunut ylittämään siltaa ja keskittyi ennemmin heinän syöntiin.
Yritimme muutaman kerran, mutta löimme hanskat tiskiin ja päätimme palailla hiljalleen takaisin kylään. Paluu olikin sitten kuin tervassa tarpomista. Kaakkia kiskoessa näkyi useampi hanhikorppikotka, mutta sattuneesta syystä niitä ei paljon ehtinyt kuvailemaan, kun kamerassa oli laajakulma ja toisessa kädessä hevonen.
Ratsastusepisodin jälkeen lähdimme kiipeämään rinteille erästä vaelluspolkua pitkin, mutta jossain vaiheessa kengät ja housun lahkeet märkinä, alkoi jyrkän rinteen alastulo mietityttämään.
Alas päästiin kuitenkin kompuroimatta ja kiertelimme hetken kylää sen jälkeen.
Illallinen syötiin taas Les Cascadesissa, tällä kertaa listalta löytyi purotaimen ja pihvi.
17.6 Gavarnie - Col du Tourmalet - La Mongie - Gavarnie
Aamu valkeni selkeänä ja syötyämme lähdimme ajamaan kohti Col du Tourmaletia ja La Mongieta. Hieman jäi harmittamaan kun muutaman kymmenen metrin päässä tiestä rotkon päällä liiteli partakorppi kohdassa, missä ei ollut mitään mahdollisuutta pysähtyä tai edes hidastaa kunnolla.
Ensimmäinen jaloittelu- ja valokuvausstoppi pidettiin Luz-Saint-Sauveurissa Pont Napoléon-sillalla.
Kartta
1800-luvun puolivälin komea silta ylittää joen 63 metrin korkeudessa.
Maisemat olivat todella komeat ja Pic du Midin observatoriokin näkyi vuorten välistä.
Mitä lähemmäksi Col du Tourmaletia pääsimme, sitä enemmän tiellä oli ohitettavia pyöräilijöitä.
Pyöräilijöiden lisäksi lampaita koikkelehti tiellä.
Col du Tourmaletilla 2115 metrin korkeudella kävimme kahvilla ja ostimmme vähän matkamuistoja.
Kartta
Paikalla riitti vilinää, väsyneen ja onnellisen näköisiä pyöräilijöitä kuvautti itseään patsaan ja kyltin edessä.
Täytyy kyllä nostaa hattua kaikille sinne polkeneille. Wikipedia antaa seuraavat tiedot nousuista, Luz-Saint-Sauveurista on 19 km ylämäkeä, kiiveten 1,404 metriä keskimäärin 7,4 % nousulla maksimin ollessa 10,2% lähellä huippua. Toiselta puolelta Sainte-Marie de Campanista, mäkeä riittää 17,2 km, kiiveten 1,268 metriä, nousua on keskimäärin 7,4% ja enimmillään 10%. Tour de Francen luokitus nousulle on ’hors catégorie’, eli luokittelujen ulkopuolla.
Auto saatiin parkkiin La Mongiessa Pic du Midin köysirata-aseman viereen ja kävimme ostamassa liput ja odottelimme hetken seuraavaa vaunua.
Väliasemalla joutui vaihtamaan vaunua ja matka jatkui kohti Pic du Midia, tuntui että olisi jo maailman katolla. Perillä huipulla 2877 metrin korkeudessa ilma oli 10 astetta viileämpää kuin alhaalla La Mongiessa, mikä on ’vain’ 1800m korkeudessa.
Kartta
Näkymät olivat mykistävän upeat. Kaikki kauempana näkyvät yli 3000 metrin huiput näyttivät matalammilta, aivan kun niitä olisi katsellut ylhäältä päin.
Huipulla sijaitseva observatorio on aika futuristinen ilmestys ja kun katselee rakennuksia ja ympäröivää rinnettä, ei voi välttyä miettimästä miten ihmeessä paikka on saatu alun perin rakennettua vuoren huipulle.
Söimme kahvilasta lounasta ja katselimme korppikotkien liitoa alempana laaksoissa. Kurkkasimme vielä museoon ennen paluuta La Mongieen.
Paluumatkan kruunasivat melko lähellä liidelleet hanhikorppikotkat.
La Mongiessa huomasimme, että käynnissä oli pyöräilykilpailu ja pyöräilijöitä, poliisimoottoripyöriä ja huoltoautoja ajoi kohti Col du Tourmaletia. Odottelimme jonkun aikaa ja katselimme aaseja, ettemme olisi joutuneet matelemaan letkan perään.
Odotuksesta huolimatta saavutimme häntäpään juuri ennen Tourmaletin huippua. Huipulla on sen verran paljon porukkaa ja parkkipaikat vähissä, ettemme enää pysähtyneet sinne.
Olin suunnitellut, että olisimme vielä käyneet kävelemässä pikkulenkin Pont d’Espagnessa Lac de Gaubelle, mutta meillä oli kulunut jo niin paljon aikaa, ettei sinne viitsinyt enä lähteä ajamaan. Tourmaletilta olisi ollut tunnin ajomatka ja kävely siihen päälle, joten päivästä olisi tullut turhan pitkä.
Gavarniessa kävelimme vielä reilun tunnin lenkin kohti putouksia ja söimme illallisen kylän raitilla olevassa ravintolassa.
Päivän ajot kartalla
18.6 Gavarnie - Foix - Montségur - Tarascon-sur-Ariège
Pilvet roikkuivat matalalla aamusta ja aamiaisen ja tavaroiden pakkaamisen jälkeen jatkoimme matkaa. Edessä oli etukäteen arvioiden noin viiden tunnin ajo eli reilut 200km.
Ensinnä yritin löytää postimerkkejä kylästä, mutta niitä ei siihen hätään löytynyt, joten korttien kirjoittaminen sai aikalisän. Ajoimme taas samaa reittiä kun edellisenä päivänä eli Col du Tourmaletin kautta La Mongieen ja siitä edelleen kohti Col d’Aspinia. Päivän varsinainen päämäärä oli Tarascon-sur-Ariège.
Noustessa kohti Tourmaletia saavutimme pilvet ja näkyvyys romahti.
Lisäksi ilmassa oli vettä kuin sumutuspullosta suihkittuna. La Mongie näytti aivan nukkuvalta, tosin kylään saavuttaessa kohtasimme aika absurdin näyn, kun usvasta käveli tiellä vastaan märkiä aaseja. Eräs kauppa oli auki ja kävimme katsomassa Tour de France t-paitoja, mutta nuukuus iski lopulta ja paidat jäivät ostamatta (sivuhuomautuksena tähän, paidat tilattiin myöhemmin netistä). Pysähdyimme ostamaan evästä ja kahville Sainte-Marie de Campanissa.
Evästauko pidettiin toisella kuuluisalla Tour de Francen solalla, Col d’Aspinissa 1490 metrin korkeudessa.
Kartta
Sola oli varsinainen tuulitunneli, kuoritakki piti vaakasuoraan vihmovaa vettä, muttei kylmää tuulta, joka tuntui tulevan sisään hihan suista ja kaula-aukosta puhumattakaan ohuista housuista.
Kun pääsin takaisin tuulen suojaan lämpimään autoon, kävi vähän sääliksi pyöräilijöitä jotka puskivat kovassa tuulessa ylämäkeen.
Matka jatkui tylsänä ajona vuorten madalluttua kummuiksi eikä matkalla pysähdelty paitsi jossain paikassa ennen Foixia, kun haimme kaupasta evästä. Foixin linnasta räpsäistiin muutama kuva
ja jatkoimme matkaa kohti Montséguria. Tässä vaihessa cd-kotelosta kaivettiin Iron Maidenia esiin ja kuunneltiin ’Montségur´-biisi pariin otteeseen. Jonkun tv-kilpailun ja Maidenin biisin kautta oli muodostunut pieni muotoinen pakkomielle käydä Montségurin raunioilla. Linnan rauniot voisivat olla ’tavalliset’ rauniot erikoisella paikalla (1207m korkeudella merenpinnasta olevalla kukkulalla), mutta paikan juttu on sen historiassa. Linnoitus oli harhaoppisiksi julistettujen kataarien viimeisiä suojapaikkoja ja paavi Innocentius III määräsi albigenssiristiretken kataareja vastaan 1209. Linnoitusta piiritettiin 1243-1244 ja kun linnoituksen väki lopulta antautui, yli 220 ihmistä poltettiin roviolla linnan alapuolella.
Sää ei ollut paras mahdollinen kun pääsimme perille, vettä oli hieman ilmassa.
Roviopaikan muistokivelle oli kokoontunut joukko ihmisiä katalonian lippujen ja rumpujen kanssa, mutta ohitimme porukan jäämättä ihmettelemään mitä he puuhasivat. Vasta paluumatkalla ihemettelimme muistomerkkia paremmin
Jatkoimme matkaa ylös jyrkkää ja liukasta polkua pitkin, kiipeäminen kävi paikoin työstä ja paidan selkä kastui jo paljon ennen huippua.
Ylempänä tihkusade tuli vaakasuorassa ja tuuli oli aika kova. Pilven riekaleita lipui alempana ohi.
Rauniot sinänsä eivät ole paljon muuta kuin linnakkeen seinät, eikä niissäkään näe enää jälkeäkään alkuperäisestä kataarien linnoituksesta, vaan rauniot ovat keskiaikaa myöhemmältä ajalta.
Alaspäin käveleminen oli hankalampaa kuin ylös kipuaminen, mutta siitäkin selvittiin pieni hiki pinnassa.
Montsègurista otettiin koordinaatit Foixin drive-in mäkkiin, jonne navigaattori arpoi seutukunnan kapeimman tien. Paikoin tie oli auton levyinen, mutta sitä pitkin oli hauska ajaa, vaikka tiukkoja väistöjä piti tehdä pari. Myöhäisen lounaan jälkeen ajoimme Tarascon-sur-Ariègeen, mistä hotelli Confort löytyi helposti. Hotellin parkkipaikka löytyi sisäpihalta kapean kujan varrelta ja oli aika mielenkiintoinen homma tehdä taskuparkkeeraus ahtaassa pihassa seinän syvennykseen.
Ajomatkaa Gavarniesta kertyi lopulta 299km ja aikaa stoppeineen ja Montségurille kiipeämisineen kului 9,5 tuntia.
Kun matkatavarat oli saatu huoneeseen ja olimme levähtäneet hetken, kävimme kävelemässä Ariège-joen rannassa.
Joen kirkkaassa vedessä näkyi taimenia ja niitä aikamme katseltuamme palasimme hotellille.
Päivän ajot kartalla
19.6 Tarascon-sur-Ariège - Niaux
Tälle päivälle oli varattu puhelimella etukäteen käynti Niauxin luolassa, mutta koska kierros oli vasta iltapäivällä, lähdimme heti kymmeneltä katsomaan läheistä Parc de la Préhistoirea, missä esitellään laajemmin kivikauden elämää Ariègessa.
Näytteillä on hienoja jäljennöksiä alueen luolamaalauksista ja luolista löydetyistä esineistä.
Alueella on erilaisia työpajoja missä pääsee tutustumaan kivikauden elämään, kuten työkalujen tekoon, tulen tekoon, aseiden käyttöön ja luolamaalaukseen.
Puistosta jatkoimme matkaa hyvissä ajoissa Niauxin luolalle muutaman kilometrin päähän.
Luolassa käyntiä on rajoitettu maalausten suojelemiseksi ja niinpä vierailu pitää nykyisin varata etukäteen. Englannin kielisiä kierroksia oli vain yksi päivässä kesäkuussa.
Luolan suuaukko on valtava ja parkkipaikka ulottuu luolan sisään.
Nykyään käytettävä sisäänkäyntitunneli luolaan ei ole alkuperäinen vaan myöhemmin louhittu. Luolaan mennessä kaikille jaettiin taskulamput ja sitten lähdettiin kahden teräsoven takana odottavaan luolastoon.
Käytävä hienoimmille maalauksille kulkee 800 metriä luolan viileässä kosteudessa (12 astetta). Taskulampun valokeiloja lukuun ottamatta on luossa on täydellinen pimeys ja hiljaisuus. Opas välillä varotteli liukkaista paikoista ja vesilätäköistä maassa. Polku kierteli välillä aika haastavista paikoista, selkäreppu otti välillä kiinni ahtaimmissa koloissa. Ensimmäiset vanhat maalaukset olivat pisteitä ja viivoja ja sitten reitillä oli myös runsaasti ensimmäisten modernin ajan kävijöiden nimikirjoituksia. Varsinainen nähtävyys on luolan perällä oleva upea musta sali eli Salon Noir. Muutama kymmenen metriä korkea holvimainen osa on luolaston korkeimmalla kohdalla, sinne mennessä jätetään sammutetut taskulamput kiven päälle ja seurataan opasta kaiteen viereen, mihin hän ohjasi ryhmän tarkasti paikoilleen. Seurasi hetken täydellinen pimeys ja sitten opas sytytti kohdevalon maalauksille. Sitä seurasi ryhmästä kuuluva ’Wow!’ ja sama toistui jokaisen katsotun maalausryhmän kohdalla. Maalaukset oli pääasiassa tehty mustalla värillä ja niissä esiintyi muuan muassa hevosia, biisoneita ja vuorikauriita. Välillä opas sammutti kohdevalon ja näytti kuvia heiluvan taskulampun valossa jolloin kallion muodot korostivat eläinten muotoja.
Upean luolakokemuksen jälkeen hain vielä pari kirjaa lipunmyynnin yhteydessä olevasta kaupasta. Ajoimme takaisin hotellille Tarasconiin ja lähdimme kävellen etsimään lounaspaikkaa. Se oli tietysti helpommin sanottu kuin tehdy sunnuntai iltapäivällä ranskalaisessa kylässä. Taisimme kävellä lähes kylän ulkopuolelle kunnes löytyi auki oleva voileipäpaikka. Syötyämme kiertelimme kylässä ja ruokimme sorsia leivän paloilla.
Illalliselle käveltiin joen toiselle puolelle Vieux Carreen syömään pihvi ja taimenta.
Päivän ajot kartalla
20.6 Tarascon-sur-Ariège - Orlu - Andorra
Edessä oli suunnitelman mukaan lyhyt ajo Andorraan, mutta hotellin aulasta löytyi mainos Parc de La Maison des Loups’sta, mikä näytti olevan erilaisiin susiin keskittynyt eläintarha. Paikka, Orlu, näytti osuvan aika hyvin reitille ilman suurempia kiertoja. Asetin paikan määränpääksi navigaattoriin ja merkitsin kuitenkin reitin vielä paperikarttaan kartanlukijalle. Navigaattori ohjasi meitä aivan järkevän tuntuiseen suuntaan eikä karttaa paljon vilkuiltu. Pysähdyimme jaloittelemaan patojärvelle hetkeksi ja jatkoimme koneen ohjeilla. Erään leirintäalueen kohdalla navigaattori ilmoitti että saavumme perille. Katselin ympärille että missähän sisäänkäynti ja parkkipaikka ovat. Niitä ei näkynyt joten katselin karttaa ja vertasin sitä naviin. Olimme oikella kohdalla, mutta väärässä laaksossa. Minkäänlaista muuta reittiä laaksosta toiseen ei ollut, joten oli pakko palata takaisin. Seuraavasta laaksosta puisto sitten löytyi.
Puistossa oli muutamaa sorttia erilaisia susia ja kotieläimiä.
Suurin osa puistosta oli kaunista pyökkimetsää, jossa oli pieniä puroja ja putouksia.
Kiertelimme puistoa pari tuntia ja kävimme kahvilla ja jäätelöllä kahvilassa missä seikkaaili kolme pientä karitsaa maistellen kengännauhoja ja repun hihnoja.
Orlusta matka jatkui komeissa maisemissa kohti Andorran rajaa, rajalla ei liiemmin ollut tullimuodollisuuksia.
Auto tankattiin heti halvalla dieselillä. Jaloittelu- ja kuvaustauko pidettiin Port d’Envalirassa 2408 metrin korkeudessa.
Läheltä tietä ei löytynyt lunta joten lumipallojen heittely jäi sikseen. Envalirasta ajoimme alas laaksoon kohti Canilloa, missä seuraava hotelli oli. Obaga Blanca on tyylikäs hotelli hieman sivussa päätieltä. Tuntui että olisimme olleet ainoa asiakkaat koko hotellissa, lienikö syynä vähän huonompi laskettelusesonki vai mikä.
Ajoimme iltapäivällä ostoksille pääkaupunkiin Andorra la Vellaan. Auto jätettiin pysäköintitaloon ja jalkauduimme kaduille. 80-luvun muistikuvat pitivät edelleen paikkaansa, hintataso oli halpa etenkin alkoholin ja tupakan kohdalla. Ensimmäisen ison kaupan luona kuului suomen kieltä, kun siellä porukka laskeskeli hintoja. Ostokset jäivät aika vähäisiksi, tytär osti pikkujuttuja itselleen.
Myöhäinen lounas syötiin mäkissä ja iltapala ainekset ostettiin ruokakaupasta. Hotellilla kävimme vielä kokeilemassa kuntosalia ja poreallasta. Saunojakin olisi löytynyt pari erilaista mutta varsin lämpimän iltapäivän jälkeen saunominen ei oikein kiinnostanut.
Päivän ajot kartalla
21.6 Andorra - La Seu d'Urgell - Banyuls-sur-Mer
Aamiaisen jälkeen yritimme päästä ripeästi matkaan, koska tiedossa oli kuitenkin pitkä ajomatka. Tytär tinkasi kuitenkin vielä tunnin shoppailut joten poikkesimme keskustassa parissa kaupassa ja jatkoimme sitten kohti Espanjan rajaa. Tuolla rajan ylityksellä tullimiehet olivat jo kiinnostuneita meistä. Passit eivät kiinnostaneet mutta auton peräluukkuun haluttin kurkata. Maisema muuttui aika nopeasti Espanjan puolella.
Olin tehnyt meille aamulla eväspatongit ja pysähdyimme pitämään lounastauon jonkun matkaa ajettuamme.
Sauton lähellä pysähdyimme jaloittelemaan ja kuvaamaan “Le Train Jaune"-junaa.
Jostain syystä matka sujui todella verkkaisesti, Pradesissa syötiin vaihteeksi myöhäistä lounasta mäkissä.
Perpignanissa sattui pari kolme navigaattorisekoilua ja niitä seuranneita eksymisiä, mitä sitten oiottiin automarketin parkkipaikalla ja pientaloalueella. Aivan loppumatkasta poistuimme pienemmälle tielle Collioureen ja jatkoimme pientä tietä Banyuls-sur-Meriin hotellille asti. Hotel Sol löytyi juuri siitä mihin sen olin hahmottanutkin google mapsin street view'n avulla.
Kannoimme tavarat huoneeseen ja lähdimme uimarannalle kaupungin rannalle. Ranta oli aika tylsä, näkyvyys keskikertainen ja kaloja vähän.
Kävimme viemässä rantakamat hotellille ja otimme nopeat suihkut ja palasimme takaisin kylään etsimään illallispaikkaa. Kun palasimme kymmenen jälkeen hotellille, vastassa oli lukitut ovet ja pimeä aula. Ovella oli numerolukko, mutta vasta siinä vaiheessa tuli mieleen joku koodi, joka oli ollut respasta saadulla paperilla. Tietenkään tuo koodi ei ollut mukana ja ylipäänsä sen merkitys oli jäänyt epäselväksi, kiitos lievien kommunikaatiovaikeuksien respan tytön kanssa. Minulla ei myöskään ollut puhelinta mukana, mutta toisaalta miksi olisin soittanut pimeään respaan missä ei ollut yöpäivystystä? Eräällä parvekkeella istui ihmisiä ja koitin huutaa heille, mutta se onnistui vasta toisella yrittämällä. Eräs poika kipaisi avaamaan meille ovet ja muisti myös aina sen jälkeen meidät nähdessään muistuttaa asiasta.
Päivän ajot kartalla
22.6 Banyul-sur-Mer
Aamu alkoi valmistautumisella ensimmäiseen varsinaiseen rantapäivään, oli rantarepun pakkausta ja aurinkorasvan levittelyä. Kävelimme Les Elmesin rannalle kylästä pois päin.
Tuo ranta oli selvästi kylän rantaa parempi, vesi oli kirkkaampaa ja nähtävää riitti pinnan alla.
Tosin vesi tuntui varsin kylmältä, joten uinti ja snorklausreissut jäivät kerralla noin vartin mittaisiksi. Vedessä oli kelluva laituri muutaman kymmen metrin päässä rannasta ja siellä käytiin lämmittelemässä eli värjöittelemässä tuulessa.
Päivän snorklaukset kruunasi parin seepian kohtaaminen ja niistä suuremman kiinni saaminen, ihmettelimme hetken otusta rantavedessä ennen kuin se kiitti ja poistui mustepilven suojissa. Rantakallioilta etsittiin taskurapuja ja muita eläviä.
Lounas jäi aika myöhäiseksi kun rannalla meni nelisen tuntia. Lähdimme rannalta, pesimme suolat iholta ja ajoimme kylän taakse Carrefour-markettiin ostamaan lounaaksi patonkia, juustoja ja kinkkua. Palasimme vielä viiden jälkeen rannalle snorklaamaan ja pelaamaan rantatennistä. Illalliselle käveltiin taas kylille.
23.6 Banyuls-sur-Mer
Taas oli tiedossa rantapäivä, tällä kertaa kävelimme Les Elmesin rannan toiseen päähän ja leiriydyimme lähelle kalliota. Kallio suojasi tuulelta ja pinnan alla oli enemmän nähtävää. Rannalla vierähti viisi tuntia snorklaten, palellen/lämmitellen ja pelaten. Sää muuttui iltapäivällä tuulisemmaksi ja alkoi pilvitellä, joten lämmittely alkoi käydä työstä. Lounasta haeimme taas Carrefourista ja jäimme syötyämme hotellille lukemaan. Illan suussa lähdimme pelaamaan minigolfia rantakadun varteen.
Rannalle oli kasattu iso kasa puisia kuormalavoja, joka oli siististi ympäröity teräspuomeilla. Kävelimme vielä kymmenen maissa kohti kylää nähdäksemme tapahtuiko kasalle jotain sinä iltana. Ehdimme sopivasti nähdä soihtukulkueen etenevän rannalle ja tuikkaavan kokon tuleen.
Kokko paloi oikein kunnon roviona, mutta kauan ei liekkejä saatu ihastella, kun vieressä odottanut palokunta alkoi jo sammuttaa kokkoa.
Lähdimme kävelemään kohti hotellia hetkeä ennen kun ilotulitus alkoi. Raketit ammutiin lahdelle ankkuroidulta lautalta. Näytös kesti yllättävän pitkään ja raketteja sekä suihkuja tuntui vaan riittävän.
24.6 Banyuls-sur-Mer
Aamurutiinien jälkeen käveltiin taas rannalle. Tuuli oli tyyntynyt edellisestä päivästä ja välistä aurinko porotti aika lämpimästi. Vedessä oli hyvä päivä, pyydystin muovipullon puolikkaan avulla kolme mustekalaa lähempää ihmeteltäväksi.
Muste roiskui ja lonkerot heiluivat tiukoissa tilanteissa meritursaiden kanssa kamppaillessa... Oli sinänsä ihme ettei yksikään niistä purrut meitä ranteeseen tai käsivarteen, sillä jollain ilveellä joka kerta otus onnistui kampeamaan itsensä käteen kiinni oikein kunnolla.
Toista vesipullon puolikasta käytettiin akvaariona rannalla, missä oli lähemmin tarkasteltavana muun muassa pieniä tasku- ja erakkorapuja, kotiloita, kaloja ja käärmemeritähtiä.
Lounasta varten poikettiin hakemassa auto hotellilta ja käytiin taas Carrefourissa.
Emme palanneet enää rannalle, vaan kävelimme kylän sataman takana olevaan akvaarioon.
Siellä oli aika hyvä otos lähiseudun kaloista ja muista merenelävistä.
Akvaarion jälkeen tytär pelasi reilun kierroksen minigolfia minun toimiessa kirjurina. Rantakadun vieressä heitettiin kuulaa ja ilta tuntui edellistä päivää kesäisemmältä.
Aiomme poikea hotellilla ennen illallista, mutta pienen kujilla harhailun jälkeen totesimme ettei enää kannata etsiä oikoreittiä hotelliin vaan jäimme pizzalle mukavan pizzerian viihtyisälle sisäpihalle. Ravintolan sali oli tyhjä, mutta suurehko sisäpiha oli lähes täynnä väkeä.
25.6 Banyuls-sur-Mer
Menimme taas aamusta rannalle ja snorklasimme sekä pelasimme rantatennistä pitkällä kaavalla. Pinnan alta löytyi seepia ja mustekala, jotka tutustuivat kumpikin vuorollaan hetken ’akvaarioomme’. Tällä kertaa haimme lounasta rantaravintolasta. Lounaasta jääneillä patongin paloilla käytiin ruokkimassa kaloja, vielä leivän loputtua kalat seurailivat meitä hyvän aikaa. Välillä käytiin rantakalliolla tutkimassa mitä vuorovesilätäköistä löytyy.
Pitkän rantapäivän jälkeen söimme illallista toisessa pizzeriassa kylässä.
Sovimme että menemme hieman aiemmin nukkumaan että vastaavasti heräämme aamulla aiemmin.
26.6 Banyuls-sur-Mer
Kello soitti jonkun verran normaalia aiemmin eli puoli yhdeksän maissa. Siihen aikaan meri näytti parvekkeelta aivan tyyneltä, mutta kun pääsimme rantaa, näkyi merellä jo vaahtopäitä. Päivästä tulikin tuulisin ja aallokkoisin, mutta se liiemmin menoa haitannut. Snorklasimme ja uimme ja tytär hyppi rannasta aaltoihin. Lounasta syötiin taas rannalla ja illallinen toissapäiväisessä ravintolassa.
Illan kruunasi laukkujen pakkaaminen kunnolla, sillä Banyuls-sur-Meristä lähtiessä olisi enään yksi yö matkaa jäljellä enkä viitsinyt jättää kunnon pakkausta viimeiseen iltaan.
27.6 Banyuls-sur-Mer - Carcassonne
Heräsimme rauhallisesti ja söimme kiireettömän aamiaisen. Hotellilta ajettiin marketin kautta ostaen vähän evästä matkaan. Ajoimme ensin Collioureen, mikä oli minulle tuttu paikka parilta lapsuuden/nuoruuden matkalta.
Kävimme mäen päällä olevalla linnoituksella kylän ulkopuolella.
Maasto linnoituksen ympärillä oli tyypillistä välimeren maisemaa, ilmassa oli paljon tuoksuja ja perhosia kuten ritareita ja purjeperhosia. Lämpöä riitti sen verran että paita kastui päällä.
Jatkoimme matkaa Argeles-sur-Merin läpi ja poikkesimme kävelemään pitkälle ja lähes tyhjälle hiekkarannalle Saint-Cyprienin jälkeen.
Muutamaa kilometriä myöhemmin poikkesimme vielä luonnonsuojelualueelle suolajärven rantaan katsomaan näkyisikö flamingoja. Ainoat linnut mitä kiikareilla löysin, olivat harmaahaikaroita, lokkeja ja jotain pieniä kahlaajia.
Canet en Roussillonissa syötiin lounasta mäkissä. Matka jatkoi pikkuteitä kohti Carcassonnea. Matkan varrelle osui paljon viiniviljelyksiä ja -tarhoja. Liikenne hieman ruuhkautui Carcassonnen keskustaa lähestyttäessä ja hotellille pääsyssä oli omat mutkansa matkassa. Navigaattori teki taas temput ja pyysi kääntymään mahdottomasta paikasta. Kun käännös jäi tekemättä, tehtiin vajaan parin kilometrin lenkki, että päästiin takaisin hotellin lähellä. Viereinen parkkipaikka oli täynnä joten jouduin ajamaan ohi hotellista ja pysäköimään kadun varteen, mistä käveltiin hotellille. Hotellin vierestä oli vapautumassa parkkipaikka, joten palasin hakemaan autoa ja onneksi käynnistin navin, sillä vastaan tuli sen verran paljon yksisuuntaisia katuja ja lopulta ajoin vielä aiemmin ajetun lenkin uudestaan. Lopulta pääsin hotellin eteen ja sain auton ruutuun lähelle. Hotellin Bloc G on erittäin tyylikäs ’design-hotelli’, meidän huoneeseen käveltiin keittiön läpi ja korkea huone oli varsin tyylikkaan pelkistetty.
Kun kaikki tavarat oli kannettu huoneeseen, lähdimme kävelemään Citéen eli vanhaan kaupunkin jota muurit ympäröivät.
Linnoitettu kaupunki on kiistämättä turistirysä, mutta muurit ja 1800-luvulla ’entisöidyt’ tornit tekevät siitä tosi nätin näköisen paikan.
Kiertelimme aikamme siellä ja hankin mojovat rakot molempiin jalkoihin kun pidin tennareita ilman sukkia jalassa. Pikku kaupoista ostettiin tuliaisiksi muun muassa saippuoita ja kuivattuja laventelin kukkia.
Istuimme syömässä ja juomassa Crêpes-paikassa sekä poikkesimme La Basilica de Saint-Nazairessa.
Kävimme hotellilla lepäämässä hetken ja palasimme uudestaan kauppojen sulkeuduttua vanhaan kaupunkiin. Söimme matkan viimeisen illallisen aukiolla jossa oli ravintoloita vieri vieressä ja lähinnä tuolin väristä ja ruokalistasta pysty päättelemään minkä ravintolan pöytään istui.
Söimme vähän normaalia pidemmällä kaavalla ja kiertelimme vielä muureilla ennen paluuta hotellille.
Päivän ajot kartalla
28.6 Carcassonne - Toulouse
Aamu alkoi aivan loistavalla aamiaisella, oli lättyjä, crossantteja, paria sorttia kakkuja, hillokkeita, leikkeitä jne. Kahvi ei ollut automaattikahvia, vaan emäntä kysyi millaisen kahvin haluan ja hän valmisti kahvin kuin parempikin barista. Tyttären kaakaokin oli oikeaa (sokeria vaativaa) kaakaota eikä tyypillistä pussitavaraa.
Laukut oli pakattu jo kunnolla Banyulsissa joten viiminen pakkaus oli lähinnä yöasujen ja maskipussien sullomista matkalaukkuun. Rinkka oli täytetty jo takeilla, kengillä ja likapyykillä.
Päivän ajomatka oli aika lyhyt, n. 100km moottoritietä Toulouseen. Ainoa stoppi oli kurkkaus Canal du Midille. Minun piti tankata auto ennen lentokenttää mutta kehätiellä ei tullut vastaan kuin yksi huoltoasema enkä viitsinyt poistua siltä enää muita asemia etsimään. Seurauksena tästä oli puoli tankkia kertaa 2,20€/l + tankkausmaksu...
Lentokentällä homma toimi hieman Etelä-Eurooppalaiseen malliin eli ei toiminut ollenkaan. Luftahansalla oli kaksi lähtöselvitystiskiä ja toinen oli merkitty vain business-lipun haltijoille. Toinen jono taas ei liikkunut muutamaan minuuttiin pykälääkään. Kysyin business-jonosta, että onko se todellakin vain heille ja vastaus oli että on. Sitten kävi ilmi että on myös kolmas tiski, virkailija viitoi meitä sinne, muuta passitti automaatille tekemään lähtöselvityksen, kun näki ettei meillä ollut vielä sitä tehtynä. Olin kyllä nähnyt airport info-kioskin, muttei siitä tullut millään mielikuvituksella lähtöselvitysautomaatti mieleen. Teimme selvityksen koneella ja palasimme virkailija luo, tällä kertaa hän ohjasi meidät takaisin alkuperäiseen jonoon, mikä ei ollut liikkunut lainkaan koko episodin aikana. Seisoimme jonossa varmaan 15-20min kunnes kelpasimme yht’äkkiä samaiselle business-tiskin virkailijalle, kuka puoli tuntia aiemmin hyljeksi meitä. Tällä välin tiskillä ei ollut käynyt yksikään ihminen. Hän repi ensi töikseen automaatista saadut liput ja pyöritteli päätään, olimme kuulemma odotuslistalla. Olinkin jo ehtinyt itseksekseni ihmetellä miksi lipuissa ei ollut istumapaikkoja lainkaan. Sitten virkailija tulosti seuraavat liput, katseli niitä hetken ja repi nekin. Kolmannet liput kelpasivat ja pääsimme jatkamaan portille. Odottelu oli hieman tylsää, kävimme syömässä ja katselimme vähiä kauppoja, sitten selvisi että kone tulee olemaan myöhässä. Meitä asia ei haitannut koska Frankfurtissa oli yli kolmen tunnin vaihto, mutta monen muun matkustajan kohdalla ilmesesti suunnitelmat muuttuivat puheen ja selvityksen määrästä päätellen. Meillä oli hyvin aikaa katsella kentällä tapahtuvia Airbusin uuden matkustajakoneen ja A400 sotilaskoneen koelentoja ja kummallisen näköisiä beluga-koneita (Airbus A300-600ST). Lopulta lento lähti reilun tunnin myöhässä.
Frankfurtissa käytiin kaupoilla ja syötiin taas vähän. Lento Helsinkiiin lähti jota kuinkin ajallaan ja Helsinkiin saavuttiin vähän ennen yhtätoista illalla. Bussia piti odottaa tunti, joten taas tankattiin lisää pullaa. Bussimatka oli varsin piiiiitkä, sinnittelin hereillä koko matkan ja kotikaupungin linja-autoasemalle saavuimme puoli kolmen aikaan aamuyöstä.
Päivän ajot kartalla
Matka oli kaikin puolin oli todella onnistunut, parin päivän sää olisi voinut olla erilainen, mutta se oli lähinnä mukavuuskysymys. Muuten säät suosivat, maisemat olivat välillä mykistävän upeita ja tiet mielenkiintoisia ajaa. Kilometrejä kertyi 1269km. Kaikki hotellit olivat vähintään ok, koin että sain sitä mistä maksoin. Banyulsin Sol oli ehkä vaatimaton, mutta toisaalta Andorran Obaga Blanca oli neljä tähteään ansainnut.
Tytärkin taisi tykätä vaikka tällä kertaa ei löytynytkään huvipuistoa tai eläintarhaan joka päivälle kuten Saksassa edellisenä kesänä. Matkan jälkeisenä päivänä kysyin tyttäreltä mitkä olivat matkan kolme parasta juttua, niin lista oli: 1. Hevoset ja ratsastus, 2. Meri ja 3. Ilma.Gavarnieen voisi kuulemma tulla uudestaankin...
