keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Uusi Seelanti 2010


Töiden puolesta tarjoutui mahdollisuus käydä Uudessa Seelannissa (10.-21.12. 2010) välittömästi edellisen Englantiin suuntautuneen matkan jälkeen. Lentoja joutui arpomaan melko pitkään ja kun sopivat lopulta löytyivät, iski Finnairin lakko väliin. Matkaan lähtö oli katkolla lähtöä edeltävään yöhön saakka. Yöllä uutiset lakon loppumisesta ja aamuinen puhelin soitto matkatoimistosta näyttivät vihreää valoa matkalle.
Ensimmäinen lentopätkä oli perjantaina Helsingistä Hong Kongiin Finnairilla, kone osoittautua varsin vajaaksi, joten mukavasti nukkuminen penkki kunnolla kallistettua onnistui. En ole varmaan koskaan nukkunut niin pitkään yhteen menoon kaukolennolla. Kone saapui jotakuinkin ajallaan Hong Kongiin ja koska laukku oli menossa suoraan Aucklandiin, pääsin reppuni kanssa nopeasti kentältä. Ostin 100HKD:n junalipun Airport expressillä keskustaan, junaa joutui odottamaan vain pari minuuttia ja matka Hong Kong stationille kesti vajaat puolisen tuntia.




Kävin ulkona ottamassa muutaman kuvan pilvenpiirtäjistä ja jatkoin suunnistamista kohti Central stationia.
Exchange square 1 & 2, HK (182m)
Two International Finance Centre, HK (412m)


Yksinkertainen homma vei vähän turhan paljon aikaa, mutta aikani harhailtuani löysin oikean paikan ja pääsin kävelemään tunneleissa kohti Centralia.
Joulutunnelmaa metroasemalla



Sieltä jatkoin metrolla Kowloonin puoleella Tsim Sha Tsuin asemalle ja kävelin modernin taiteen museon ohi rantaan ihailemaan maisemaa. Maisema oli muuttunut jonkun verran sitten edellisen käynnin vuonna -96, silloiset korkeimmat talot olivat kutistuneet uusien jättien rinnalla.




Illan vähitellen hämärtyessä Hong Kongin valot näyttivät upeilta, kuka enää tarvitsee jotain New Yorkia? Harmi etten ehtinyt nähdä joka iltaista valoshowta rannassa...




Aikaa keskustassa oloon oli loppujen lopuksi aika niukasti, lähdin kuuden maissa taksilla kohti Kowloon Stationia ja sieltä junalla takaisin kentälle.

Turvatarkastuksesta pääsi nopeasti läpi ja sitten jäi yli puoli toista tuntia aikaa kierrellä kauppoja ja syödä myöhäiseksi venähtänyt lounas (1 hampurilainen mäkissä). Kentällä ei ollut varsinaisesti mitään silmiin pistävän edullista, vastamelukuulokkeet olivat ainoa hankinta.
Cathay Pacificin lento kohti Aucklandia lähti illalla kymmen maissa, yhtiön maineen perusteella odotin jotain hieman parempaa, mutta koneena olikin hieman nuhjaantuneen oloinen 747-400.


Kone oli aika täynnä ja epämukavat ’liukupenkit’ eivät liiemmin lisänneet matkustusmukavuutta. Eli selkänoja ei kallistunut vaan istuinosa liukui eteen päin. Muuten hyvä, mutta kun jalat eivät mahtuneet edessä olevan penkin alle... Reilun 10 tunnin lento sujui silloin tällöin torkahdellen. Ruoka oli lentokone ruuaksi maittavaa ja baari pysyi auki aamuun saakka. Perille Aucklandiin kone saapui yhden jälkeen sunnuntaina.
Aucklandin kentällä kaikki sitten otti aikansa. Ilmeisesti neljä ison koneellista ihmisiä saapui melko lailla samaan aikaan kentälle, maahantulotiskeille oli luokkaa 200-300m mutkittelevaa jonoa. Sen jälkeen reilun mittaiset matelevat jonot matkatavaroiden tarkastukseen. Koira nuuhki matkalaukut ja reput heti matkatavarahihnalla, sen jälkeen oli vuorossa läpivalaisu. Kesti reilun tunnin päästä kentältä ulos.
Matka kohti Matamataa sujui kauniissa säässä autolla. Maisemat toivat jostain kumman syystä ensimmäiseksi mieleen Johannesburgin ympäristön Etelä-Afrikasta. Parin tunnin ajomatkan aikana näkyi vaihtelevaa maisemaa, erikoisia puita ja paljon maanviljelystä ja kotieläimiä.




Motellille päästyäni ensimmäisenä mielessä oli suihku parin päivän reissaamisen jälkeen.  Olo hieman freesimpänä keitin kahvia ja odottelin isäntiä hakemaan lounaalle/päivälliselle/illalliselle.
Ruuan ja parin huurteisen jälkeen  silmäluomet alkoivat tuntua aika raskailta eikä nukkumattia tarvinut kovin kauaa huhuilla pehmeästä sängystä.
11 tunnin aikaerosta johtuen ei ole vaikea arvata nukuinko kellon soittoon saakka... Heräsin kuudelta ihmettelemään maailman menoa.
Maantaipäivä kului tiiviisti töiden merkeissä, toimistolta lähdön jälkeen heitin repun huoneeseen ja suuntasimme Taurangaa kohti Mount Maunganuille. Tie Matamatasta rannikolle ylitti 500m korkeat vuoret ja taas matkan varrelle osui varsin monen näköistä maisemaa. Vuoren rinteellä oli näköalapaikka missä pidettiin valokuvaustauko.




Mount Maunganui on niemen kärjessä kahden rannan ympäröimänä. Vuori itsessään on vanha kartiomainen tulivuori.




Vuoren kiertää varsin suositun oloinen noin 5km:n lenkkipolku millä riitti juoksijoita. Huipulle vei pari polkua, mutta homma vaikutti sen verran hikiseltä että tyydyimme kävelemään vain vuoren ympäri.




Reitiltä näkyi erinäisiä tutun muotoisia, muuta oudon värisiä merilintuja. Oli koko mustaa meriharakkaa ja mustavalkoisia merimetsoja.
Merimetsoja, Mount Maunganui

Merimetso ja lokki, Mount Maunganui

'Musta meriharakka', Mount Maunganui


Joka paikassa kaikui lintujen sirkutus joka toi tropiikin metsät mieleen. Paikoin nurmikoilla oli paikallisia tuholaisia eli kaniineja.



Viereisellä rannalla oli surffaajia ja lenkkeilijöitä. Aallot vaan eivät näyttäneet kauempaa kovin kummoisen kokoisilta.




Kävelylenkin jälkeen söimme päivällistä paikallisessa Mount Bistrossa, joka oli juuri palkittu erään ruokalehden kilpailussa Uuden Seelannin parhaana ravintolana. Ruoka ja kattaus olivat loistavia.




Tiistaiaamu alkoi taas liian aikain heräämisellä, aamiaisella ja toimistolle lähdöllä. Iltapäivällä satoi välillä varsin  rankasti, mutta sade loppui motellille lähdön aikoihin. Iltaa vietettiin paikallisessa ravintolassa pääkadun varrella.

Liian aikaiset heräämiset jatkuivat vielä keskiviikkona. Sääennuste lupaili +29C seudulle, joten päivä ilmastoidussa toimistossa kuulosti hyvältä. Eli olisi edes tehnyt mieli olla mielummin motellin uima-altaalla... Toisaalta samaisen sääennusteen UV ennuste lupaili UV12-extreme arvoa ja kehotti pysymään poissa auringosta klo 11-16.
Liialta auringolta välttyi hyvin tekemällä töissä pitkän päivän, kuuden jälkeen ei tuntunut enää yhtään liian kuumalta... Päivällinen syötiin taas pääkadun varressa paikallisessa ravintolassa.

Torstaina tihkutti vettä pitkin päivää ja työpäivän jälkeen ajeltiin Rotaruaan sateessa. Matkalle sattui taas monen näköistä maisemaa, tie nousi lähemmäs 500m ennen laskua kohti Rotoruaa.



Mount Ngongotahalle noustiin sateessa köysiradalla, Rotoruan järvimaisemat olivat hieman rajoittunnet sään takia, mutta järven koosta sai käsityksen.




Mäeltä tuli alas mäkiautorata, mutta se oli suljettu ilmeisesti sään vuoksi.



Rotoruassa käytiin vilkaisemassa mustia joutsenia ja hanhia rikin katkuisella rannalla ennen sateiselle ravintolakadulle siirtymistä.






Perjaina oli viimeinen päivä toimistolla, ruokatunnilla kävimme viereisessä Tiraussa ostamassa muutaman matkamuiston. Paikkakunnalla oli erinäisiä aaltopellistä tehtyjä taideteoksia tien varressa ja matkamuistokaupat olivat koiran ja lampaan muotoisten aaltopeltihallien sisällä.



Iltapäivällä lähdimme vaihtelevassa säässä kohti Aucklandia, välillä satoi ja välillä paistoi. Matka taittui nopeasti Aucklandin lähistölle, mutta ennen lentokenttää liikenne puuroutui pahasti ja viimeinen kymmenen kilometriä vei reilusti aikaa.
Illalla kävin muutamassa matkamuistomyymälässä ja lopuksi pilvien peittämässä Auckland Sky Towerissa. Tornia ei erottanut kunnolla maasta käsin ja sama päti toisin päin, tornista ei nähnyt maahan. Jossain välissä pilvet repeilivät ja kaupungista näkyi hetken aikaa osia.
Auckland Sky Tower (328m)






Lauantaina aamukävely suuntautui Albert Parkiin. Sää oli jo kahdeksalta lämmin ja nihkeä kostea, melkein kuin Kaakkois-Aasiassa. Puistosta löytyi suihkulähteitä, kuningatar Victorian patsas, tykkejä ja lintuja. Nurmikolla tepasteli muun muassa  papukaija.






Ennen puolta päivää kiertelin satamassa ja hain lounasta kaupasta.


Puoli kahdelta lähdin Hauraki lahdelle delfiini- ja valasristeilylle.

 Sääennuste lupasi kehnoa säätä ja matka alkoi sateisissa merkeissä.


Katamaraanin päästyä vähän avoimemmille vesille tuuli tuntui jo paatissa ja hätäisimmät oksensivat muun muassa takakannelle siinä vaiheessa. Merinisäkkäät pysyivät piilossa, mutta lintuja näkyi. Oli suulia, kihuja, liitäjiä ja vesipääskyjä.
Suulia Haurakilahdella
Sysiliitäjä (Puffinus carneipes)
Suula Haurakilahdella


Kun lupaavan näköinen suulaparvi löytyi ja menin kannelle kuvamaan, tuli pärskeinä ämpärillinen merivettä päälle. Eikä se jäänyt päivän viimeiseksi kerraksi. Vaatteet kastuivat nilkoista vyötärölle ja kiikari ja kamera saivat myös osansa vedestä.
Lopulta ne pitkään etsityt delfiinit ja valaat löytyivät.Niitä seurailtiin hiljalleen jonkun aikaa ennen kuin keula kääntyi kohti Aucklandia.
Delfiinejä Haurakilahdella

Delfiinejä Haurakilahdella
Suulia ja brydenvalas Haurakilahdella
Brydenvalas Haurakilahdella
Brydenvalas Haurakilahdella

Brydenvalas Haurakilahdella





Merellä kului 4,5 tuntia ja siinä ajassa etsittiin yli 100km mittaiselta lenkilta nähtävää. Kokemuksena reissu oli aivan mahtava, pääsi omin silmin todistamaan BBC:n luontodokkareissa nähtyä suulien, delfiinien ja valaiden yhteiskalastusta. Valaat puhalsivat kuplia alhaalta, delfiinit pyörivät pinnassa ja kymmenet suulat sukelsivat veteen kuin ohjukset.







Venereissuun sai bonuksena aterian läheisessä ravintolassa, missä kävin sitten päivällisellä. Paikassa riitti vilskettä kun paikalliset pikkujoulut jatkuivat jo toista päivää. Kyllä Kiwitkin osaavat, kuuden jälkeen illalla paikalliset olivat tonttulakit päässä jo aika juhlatunnelmissa.

Sunnuntaina piti käydä Auckland Zoossa, mutta kun heräsin kahdeksalta, tuli vettä taivaan täydeltä tuulen kera. Tilanne ei muuttunut parissa tunnissa miksikään, joten päätin lähteä katsomaan haita ja pingviineja Kelly Tarlton’siin. Shuttle bussin lähtöpaikkaa selvitellessä vaatteet kastuivat jo ensimmäisen kerran, toisen kerran ne kastuivat paluubussille juostessa.



Kelly Tarlton’s on paikallinen meriakvaariokompleksi haitunneleineen ja pingviini yhdyskuntineen.





Akvaarioita ei ole kovin montaa, ei puoliakaan normaalin akvaariokaupan altaiden määrästä, mutta asukkaiden koossa moni akvaario jää toiseksi. Hait sinäksi eivät olleet mitään jättiläisiä, mutta suurimpien keihäsrauskujen kokoa voisi mitata lähinnä neliömetreissä.




Kaikkiaan reissuun meni nelisen tuntia ja vettä tuli kunnolla vielä keskustaan palatessa, joten oli lounasaika lähimmässä food courtissa (Burger King...) Lounaan jälkeen kirjoittelin postikortit ja kävin vielä ostoksilla pariin kertaan illan mittaan.

Maanantai aamulla oli vielä aikaa kierrellä Queen Streetillä ja tehdä tuliaisostoksia ja kuvailla uusia ja vanhoja rakennuksia.



Shuttlebussi kentälle lähti yhdentoista jälkeen ja siitä alkoi odottelu ja koneissa istuminen. Reilun neljän tunnin välilasku Hong Kongissa sujui hitaasti, ostokset tuli tehtyä hetkessä ja loppuajan taistelin väsymystä vastaan. Helsingin koneessa uni ei sitten tullutkaan kuin pienissä pätkissä joten aamulla Helsingissä oli jo melko zombie-olo. Kentältä otin taksin Tikkurilaan ja siitä sopivasti junalla Tampereelle. Heitin laukut kotiin, kävin suihkussa ja lähdin töihin.

Sen verran reissusta tuli jetlagiä ettei jouluna ja välipäivinä meinannut millään pysyä iltaan hereillä. Matka oli kaikin puolin hieno, lähtisin vaikka heti uudestan...