sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Asian vierestä - Matkailijan karttasovelluksia osa 1

Pimeän ja kylmän vuodenajan piristykseksi kirjoitin muutaman sanan matkailijalle hyödyllisistä karttasovelluksista ja siitä miten itse olen niitä hyödyntänyt.

Itse vannon edelleen jossain määrin paperikarttojen nimeen, sillä paperikartta on edelleen aivan lyömätön etenkin yleiseen alueiden ja reittien hahmottamiseen sekä automatkojen suunnitteluun. Mutta varsinaisia isoja tiekartastoja en raahaa matkoilla, mielummin kopioin mukaan muutaman aukeaman kirjasta.


Oman lukunsa paperikartoissa muodostavat erikoiskartat kuten vaelluskartat tai teemakartat.
Tuskinpa kukaan lähtee Alpeille tai Pyreneeille vaeltamaan pidempää reissua pelkän kännykän tai tabletin turvin.



Netin karttapalvelut tukevat paperikarttoja joten luodaan pieni katsaus tarjontaan.

Google Maps lienee useimmille tuttu ja samoin tunnettuja ovat Here WeGo, Bing Maps jne. Mutta kuinka moni on käyttänyt esimerkiksi Open Street Mapin ilmaisia off-line karttoja?

Tarpeita karttojen käytölle on tietysti useampia, yksi haluaa löytää perille, toinen etsii mielenkiintoisia paikkoja ympäristöstä, kolmas vain haluaa seurata sijaintiaan ja ehkä tallentaa gps-träkin ja neljäs suunnittelee seuraavaa matkaa kotona. Viides ei sitten osaa edes osoittaa matkakohdettaan sormella karttapallolta...


Yleiskartat


Yleisimmät ja monikäyttöisimmät kartat löytyvät tietenkin täältä internet ihmemaasta, nämä karttapalvelut ovat omiaan osoitteiden ja palveluiden hakuun, reittien hakuun sekä maiden ja kaupunkien yleiseen hahmottamiseen.

Otetaan ensin Googlen kartat tarkasteluun, jo ennen matkaa sen avulla voi suunnitella reittiä ja tutustua ympäristöön.
https://www.google.fi/maps

Esimerkin omaisesti voisin olla kiinnostunut Hotel Sorapissista.

Normaali Google-haku 'Hotel Sorapiss' ja karttojen valinta osumista näyttää paikan kartalla, yleensä löytyy valokuvia, yhteystietoja ja tässä tapauksessa tarjolla on haku majoituksesta yleisimpien hotellihakupalveluiden kautta.
Googlen karttojen perushaku

Samaisesta näkymästä päästään reittiohjeisiin, katsotaan miten vaikka Cortina d'Ampezzosta ajetaan kyseiselle hotellille.
Googlen reititys

Sovellus tarjoaa tässä tapauksessa kahta vaihtoehtoista ajoreittiä ajoaikoineen ja välimatkoineen sekä melko yksityiskohtaista ajo-ohjetta valitusta reitistä. Paikasta riippuen tarjolla voi olla myös julkisen liikenteen, pyöräilyn ja kävelyn reititys.

Vaihtamalla satellittikuvaan voidaan arvioida ympäristöä vähän perinteistä karttaa paremmin:
Googlen satelliittinäkymä

Satelliittikuvasta pääsee myös Google Earth-tyyliseen käänneltävään ja zoomattavaan 3D näkymään:
Googlen 3D karttanäkymä

Jos paikka edelleen houkuttelee, kannattaa vilkaista street view:stä miltä siellä oikeasti näyttää (tai on näyttänyt kamera-auton ajaessa ohi) ja pyöräytää vaikka kierros ympäri ja kurkistaa seuraavan mutkan taakse:
Googlen street view

Vaihtamalla tavallisesta karttanäkymästä maastokarttaan, voi vilkaista viereisten vuorten korkeuskäyrät:
Googlen maastokartta

Olen käyttänyt monesti Googlen karttaa kaikin edellä mainituin tavoin. Ennen ensimmäistä matkaa Kreikan Pargaan, arvioimme rantojen snorklausmahdollisuuksia satelliittikuvasta, monen nähtävyyden ja majapaikan ympäristö on tullut tarkastettua street view:llä ja vuoristojen tiukimpia mutkatietä on tutkittu edeltä käsin.
Jos olet kirjaunut Googleen voit myös tallentaa löytämäsi paikat, reittit ja takaisin googlen tuodut gps-trackit omiin karttoihisi.
Oma kartta My Mapsissa näyttää tältä:
Googlen my maps

Tuossa kartassa on yhden lomareissun ajot / päivä kukin omalla tasollaan, tiedot on tuotu autonavigaattorin gps-trackistä, sekä navigaattoriin etukäteen viedyt majapaikat.

Here WeGo
https://wego.here.com
Here WeGo tarjoaa vastaavan reitityksen kuin Google ja tarjoaa joukkoliikenteen vaihtoehtoja ja aikatauluja. Myös satelliittikuva löytyy.

Haettaesessa samaista Hotel Sorapissia kartalta, löytyy se haulla muttei karttaa selaamalla.
Wego here kartta
Hakutulokset tarjoavat myös yhteystietoja ja TripAdvisorin arvioita.

Bing Maps
https://www.bing.com/maps

Bing Maps seuraa samaa linjaa kahden edellisen palvelun kanssa, sieltä löytyy reittiohjeet ja palvelut.
Edellä mainittu hotelliosuma näyttää tältä Bingissä:
Bing maps

Varauksen voisi tehdä TripAdvisorin kautta, löytyy hotellin yhteystiedot, listaus palveluista ja arvioita.

Bing karttojen yksi mielenkiintoinen ominaisuus on Bird's eye-näkymä, missä viistoilmakuvaa pystyy kiertämään ja katsomaan neljästä eri suunnasta (nuolet näytön oikeassa reunassa). Tämä toiminto löytyy yleensä suurempien kaupunkien osalta:
Bing Bird's eye


Via Michelin
https://www.viamichelin.com/

Via Michelin on enemmän reitin suunnittelutyökalu kun edellä mainitut yleiskartat.
Sieltä saa valita ajoneuvotyypin, polttoaineen hinnan, voi valita nopeimman, lyhimmän, taloudellisimman tai discovery reitin. Sivuilla vaan vilkkuu nykyään mainoksia ärsyttävän paljon.

Palvelun näkemys Hotel Sorapissistä on seuraava:
viamichelin Hotel_Sorapiss

TomTom
Autonavigaattori valmistaja TomTomilta löytyy myös sovellus.
https://mydrive.tomtom.com
Sieltä löytyy omien reittien suunnittelumahdollisuuksien lisäksi valmiita reittejä erilaisissa kategorioissa kuten 'Best historical routes', 'Most epic routes' ja 'Best mountain roads'.
Omia reittejä suunniteltaessa nopeimman reitin lisäksi löytyy 'Thrill' mikä sallii valita reitin mutkaisuuden ja mäkisyyden.

Noin vertailun vuoksi katsotaan vielä miltä Hotel Sorapissin ja Misurina-järven seutu näyttää painetussa kartassa.


Muut kartat


Entä jos webin sovellusten peruskarttojen sijaan kiinnostaankin vaikka vaellus-, hiihto/laskettelu- tai maastopyöräilykartat? Tähän yksi vastaus on OpenStreetMap eli OSM.
http://www.openstreetmap.org
OSM-karttoihin pohjautuvia sekä online- että offlinekarttoja löytyy moneen lähtöön ja osa niistä päivityy ajantasalle selvästi googlen karttoja nopeammin.
Niitä voi käyttää pöytäkoneella selaimella, ladata offline-karttoina Android- tai IOS-laitteille.

Muutama esimerkki niistä:
http://hikebikemap.org/
https://www.opencyclemap.org/
http://www.wanderreitkarte.de/
http://www.opensnowmap.org/
http://www.histosm.org

Hyvä kokoelmasivusto erilaisista OSM-palveluista:
http://wiki.openstreetmap.org/wiki/List_of_OSM-based_services

OpenStreetMapin wiki listaa erilaisia OSM-karttoja käyttäviä sovelluksia:
http://wiki.openstreetmap.org/wiki/Software/Desktop
http://wiki.openstreetmap.org/wiki/Comparison_of_Android_applications
http://wiki.openstreetmap.org/wiki/Comparison_of_iOS_applications

Tähän väliin pitää mainita Umap, mitä olen käyttänyt sekä matkaa edeltävien ideoiden/paikkojen keräilyyn että matkojen jälkeen reitin 'visualisointiin'.
http://umap.openstreetmap.fr/en/

Esimerkiksi kesän 2017 reissua suunnittelin alkuun pistämällä kartalle lentojen hintoja sopiville kentille ja hahmottelemalla mitä aluieita niiltä käsin voisi kierrellä. Sinisellä viivalla oleva Alppireissu toteutui.

Matkojen jälkeen olen pistänyt navigaattorista träkin kartalle ja lisännyt käytyjä nähtävyyksiä ja majapaikat.



Garmin navigaattorien käyttäjiä saattaa ilahduttaa tieto, että niille on saatavilla runsaasti OSM-karttoja eri teeemoilla ja sekä reitityksellä että ilman.
http://wiki.openstreetmap.org/wiki/OSM_Map_On_Garmin/Download

Android-laitteilla, sekä puhelimella että tabletilla, olen kokeillut seuraavia: Cruiser, Osmand, Locus map ja Navigator. Käyttö on ollut lähinnä ympäristön tutkimista, pientä suunnittelua hotellihuonessa ja kävellessä navigointia (Locus). Tämä lähinnä siksi, että autoreissuilla on navigointi hoitunut Garminin autonavilla ja edellisessä ei-android puhelimessa käytin valmistajan off-line karttoja.

Olen myös käyttänyt reittien suunnitteluun windowsissa Garminin ilmaista Basecamp-sovellusta ja
ladannut siihen OSM-karttoja navigaattorin mukana tulleen koko Euroopan kartan lisäksi.
Autoreissuille lähdettäessä on navigaattoriin ladattu karttojen lisäksi kunkin päivän reitit, kaikki hotellit, ennalta suunnitellut nähtävyydet, pysähdykset, parkkipaikat, kaupat jne.

Tässä on yhden päivän suunnitelma 2015 Ranskan matkalta.



Jos ihmettelee, miksi käyttää navigaattorissa ylimääräsiä karttoja valmistajan oman kartan lisäksi, niin alla on esimerkki mitä eroa on valmistajan kartalla ja OSM-kartalla. Vasemmalla on Garminin City Navigator Europe 2018.2 ja oikealla OpenFietsMap Alps_26-11-2016. Molemmat ovat highest detail asetuksella. Perille pääsyn tai reitillä pysymisen kannalta asialla ei ole paljon merkitystä, mutta jos nähtävyydet, palvelut ja esimerkiksi korkeus kiinnostavat, löytyy OSM kartoista selvää etua.



Offline kartat


Edellä mainittujen OSM-pohjaisten sovellusten käyttö onnistuu mainiosti off-line tilassa kunhan karttatiedostot lataa laitteellen. Myös Googlen karttoja saa ladattua alueittain laitteelleen.

Karttatiedostojen koko vaihtelee megatavuista gigaluokkaan (esimerkiksi koko Ranska tai Saksa).
Karttoja löytyy esimerkiksi täältä: https://www.openandromaps.org/en/downloads

Karttoja käyttäneille on ehkä muodostunut omat suosikkinsa eikä mikään edellä mainituista kata välttämättä kaikkien tarpeita ja toiveita. Mutta hyviä kompromisseja sentään löytyy.

Heittäkää vinkkiä jos joku olennainen sovellus jäi huomioimatta.

PS. Seuraavassa kirjoituksessa kerron mitä karttasovelluksilla voi tehdä matkan jälkeen.




















sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Saksa - Itävalta - Italia 2017

Teimme kesän 2017 lento/automatkan kolmen hengen kokoonpanolla Saksasta Itävallan kautta Alppien yli Pohjois-Italiaan ja palaten eri reittiä Itävallan läpi takaisin Saksaan.

Aloin suunnitella matkaa varsin hyvissä ajoin jo tammikuussa vertaillen ensi lentotarjontaa sopiviin kohteisiin. Vuonna 2016 hyödynsimme halvat lennot Geneveen ja sitä edellisenä vuonna Nizzaan. Jo viime kesänä München oli yhtenä kohdevaihtoehtona mukana mietinnässä, mutta läntiset Alpit veivät voiton silloin (aiempien säätilastojen valossa sekä käytettävissä olevien matkapäivien määrän vuoksi).
Lufthansalta löytyi kesäksi lennot Helsingista Müncheniin matkatavaroilla 182€/nuppi ja ostin ne jo tammikuun loppupuolella. Auton varasin Europcarilta sitten helmikuussa, sen piti olla VW Passat farkku tms, mutta tästä lisää myöhemmin. Autolle tuli hintaa vajaat 300€ ilman kilometrirajoitusta. Auton vuokrausta varten otin vakuutuksen www.icarhireinsurance.comista, kun aiemmin käyttämäni carhireinsurance.com ei enää myynyt vakuutuksia suomalaisille.
Majapaikkoja varailtiin hissukseen, parin yön majoitukset Münchenistä varattin jo tammikuussa lentojen jälkeen, viimeinen varaus tehtiin toukokuussa. Kaksi yötä yhdeksästä otettiin suoraan hotellien sivuilta ja loput Booking.comin kautta. Keskimäärin yö aamiaisilla maksoi 117€ / 3h huone (paitsi kerran 1h + 2h huoneet).
Muuten matkaan valmistauduttiin perinteisesti, latasin uusimmat kartat navigaattoriin plus vapaa-ajan topokartat itäisiltä Alpeilta. Tallensin kaikki olennaiset reittipisteet ja tein reitit valmiiksi.
Lisäksi hankin pari Lonely Planetin ekirjaa tablettiin (Baijeri ja Italia). Kameroita oli matkassa pari järkkäriä, gopro ja kännykkä, muistikortteja oli kaikkiaan n. 350Gb:n verran (yksi 32Gb piti vielä ostaa matkalta). Vaatetuksen puolesta varauduttiin sekä räntäsateeseen että helteeseen. Varsinaisina matkalaukkuina oli yksi suuri kova matkalaukku, iso rinkka ja iso urheilukassi.

20.6. Maistiaiset Saksasta

Lähdimme kotoa muutaman minuutin yli yhdeltä yöllä parin tunnin unien jälkeen ja menimme bussilla Helsinki-Vantaalle. Kentällä juotiin aikaiset aamukahvit ja sitten lento lähti ajallaan kuudelta Müncheniin. Perillä siirryimme junalla terminaalista toiseen hakemaan laukkuja, sitten haimme ajomatkalle mukaan evästä Edekasta ja kävin vuokraamon tiskillä. Virkailijalla oli hyviä ja huonoja uutisia, vuokraamamme kokoluokkaa ei ollut saatavilla joten tuli upgrade suurempaan tila-autoon, Seat Alhambraan (110kW diesel). Etsimme auton parkkitalosta, tarkastimme sen, ja pakkasimme kerrankin kivuttomasti kantamukset tilavaan autoon. Viimeinen penkkirivi oli kaadettuna joten perässä oli reilusti tilaa. Matkustajille ei kuitenkaan ollut ylenpalttisesti jalkatilaa.
Ajo kentältä eteenpäin oli pienimuotoinen sekoilu, vaikka navissa oli valmiiksi tehty reitti välipisteineen, yritti se viedä joka välissä ruuhkaisen moottoritien kautta. Lisäksi tietöiden sulkemat liittymät sotkivat reittiä. Noin tunnin ylimääräisen ajon jälkeen pääsimme Maxlrainiin, jonka panimon Schlossbrauerei Maxlrain terassilla otimme tuopit (helles, radler, omppumehu).



Hinnat terassilla olivat suomalaisesta näkökulmasta aika kohdillaan:


Maxlrainin linnassa on ollut panimotoimintaa jo vuodesta 1636. Nykyinen panimo on hieman tuoreemmassa rakennuksessa.

Jatkoimme Rosenheimiin, missä jätimme auton pysäköintitaloon, söimme pikalounaan Burgerkingissä ja sitten hajaannuimme kylille. Kävin kävelykadulla katselemassa kylää ja naiset ostoksilla Rossmannissa, mihin vielä itsekin ehdin pitkähkön lenkkini jälkeen.




Palasimme Rosenheimin reunalle Mediamarktiin ja Kauflandiin, sitten etsimme hetken aikaa pääsyä isolle tielle kohti itään. Majapaikkaan Gasthof Prinzregentiin Marquartsteiniin saavuimme kolmen jälkeen, kentältä kesti lähes 7 tuntia stoppeineen ajaa muutoin alle parin tunnin matkaa.


Kun tavarat oli saatu huoneeseen, istuimme biergarteniin yksille, sitten kävin ulkoiluttamassa kameraa lähes 30 asteen helteessä.





Puhti ei riittänyt ihan Marquartsteinin linnalle kiipeämiseen, joten joten tyydyin vilkuilemaan puiden välistä alunperin 1075 vuodelta peräisin olevaa, mutta sittemmin uudelleen rakennettua linnaa.


Naisväki kävivät sillä välin ostoksilla Edekassa. Istuimme uudestaan biergarteniin illemmalla ja söin iltapalaksi schnitzelin. Ihan loppuun asti ateriaa en päässyt, kun alkoi ukkostaa ja sataa, joten siirryimme sisätiloihin jatkamaan. Lopulta nukkumatti kolkkasi väsyneen porukan kanveesiin jo ennen yhdeksää.




21.6. Barokkia ja mutkateitä

Ajoimme aamulla Marquartsteinista Salzburgiin 60km enemmän tai vähemmän ruuhkaista tietä yhden tankkauksen taktiikalla, tankaten tankin täyteen ennen rajaa ja hankkien Itävallan vinjetti-tarran 10 päiväksi ennen vuoria. Salzburgin päässä aikaa kuluu yli puoli tuntia pysäköintipaikan hakemiseen kierrellen yksisuuntaisilla kaduilla, kun ensi yrityksellä ajoin ohi pysäköintitalon rampista. Lopulta auto saatiin parkkiluolaan aivan vanhan kaupungin kupeeseen.

Kävelimme turistilaumojen mukana Unescon maailmaperintökohteena olevassa vanhassa kaupungissa ohi Mozartin synnyintalon, katselimme barokkiarkkitehtuuria ja nautimme sacher-tortut kahvilan terassilla.





Kävimme myös upeassa 1600-luvulla rakennetussa barokkityylisessä tuomiokirkossa, Dom zu Salzburgissa.






Paluumatkalla kohti parkkiluolaa tuli vastaan vielä fransiskaanikirkko, jossa pikaisesti poikkesimme. Tuo on Salzburgin vanhimpia kirkkoja, alun perin 700-luvun kirkon päälle on rakennettu 1400-luvulla kirkko, jota sitten on muokattu aikojen saatossa.




Jos aikaa olisi ollut käytettävissä enemmän, olisi voinut vierailla Festungbergin päällä olevassa Festung Hohensalzburg-linnassa, joka on yksi Euroopan suurimmista keskiaikaista linnoista.

Lounaan virkaa toimittivat hodarit kioskista. Kaupunkikierroksen kävely osuus kesti 2:40 ja sen jälkeen olimme jo niin paljon kirjoittamattomasta aikataulusta myöhässä, että Zell am See putosi reitiltä pois. Ajoimme suoraan Großglockner Hochalpenstraßelle ja maksoimme tiemaksun, majapaikasta tuli etukäteen alennusvoucher maksuun, joten maksettavaa jäi 31,50€. Tie on Itävallan korkein päällystetty solatie ja se on rakennettu jo 1935 maisematieksi.



Mutkittelimme ajoittaisessa sateessa ylämäkeen lukuisten numeroitujen kurvien kautta Edelweißspitzelle 2571m korkeuteen katselemaan maisemia, huipun näköalapaikalta aukesi hienosti 360 astetta kattava maisema.








Valitettavasti kaupat olivat kiinni yltäällä ja lähistön näköalapaikoilla, joten pakollinen magneetti jääkaapin oveen jäi hankkimatta. Laskettelimme majapaikkaamme Wallackhausiin seitsemän maissa.


Nopean valokuvauskävelyn ja tyttären iltalenkin jälkeen oli illallisen aika, joka oli ehkä hieman pettymys pakastevihanneslisukkeineen.









Illan hämärtyessä käväisin vielä ulkona kameran kanssa katsomassa sinistä maisemaa.



Wallackhaus pääsi meidän listoille korkeimmalla sijaitseena majapaikkana, se on 2300 metrin korkeudessa ylhäisessä yksinäisyydessään vailla näköyhteyttä naapureihin.

22.6. Vuorikauriita ja jäätikköä

Söimme ajoissa aamiset ja teimme pienen kävelykierroksen lähistöllä kuvaillen lampaita, lintuja ja alppimurmeleita.







Huoneen luovutuksen jälkeen ajoimme ylämäkeen vajaat pari kilometriä takaisin Hochtorin tunnelille 2504m korkeuteen käymään matkamuistomyymässä.



Kaupan ohessa oli pieni, mutta mielenkiintoinen näyttely alueen historiasta.




Ajelimme uudelleen Wallackhausin ohi Kaiser-Franz-Josefs-Höhelle 2369m katselemaan Großglockner-vuorta ja jäätikköä. Matkalla piti odotella jonkun aikaa molempiin suuntiin ajettaessa, kun liikenne oli poikki rinteiden siivouksen vuoksi miesten heitellessä irtokiviä rinteiltä alas.



Perillä Kaiser-Franz-Josefs-Höhellä odotti upeiden maisemien lisäksi usempi kerroksinen pysäköintitalo, kauppoja ja ravintoloita.





Laaksoon laskee vajaat 9km pituinen Pasterze-jäätikkö vuorilta ja vastapuolella kohoaa Grossglockner-massiivi, itse Grossglocknerin 3798m ollessa Itävallan korkein huippu. Grossglocknerin prominenssi on Alppien toiseksi suurin Mont Blancin jälkeen. Kameran zoomilla erotti kiipeilijöitä etenemässä letkassa lähellä huippua.













Kävelimme pysäköintitalolta Swarovskin näkötornille ja sieltä terassiravintolan kautta takaisin lähtöpaikalle syömään sämpylät.







Swarovskin sponsoroimassa Wilhelm-Swarovski-näkötornissa oli kaukoputkia, millä sai katsella esimerkiksi vuorikauriita vastakkaiselta rinteeltä.



Jäätikköä olisi päässyt katselemaan lähempää sekä ylhäältä että alhaalta. Yläreitille vievän ensimmäisen tunnelin alussa oli museoalue.


Näköalapaikoilla ja terassilla kului useampi tunti, tuloksena paljon valokuvia ja hieman kärähtäneet kasvot. Kippurasarviset vuorikauriit ja veikeä murmelit tulivat myös bongattua lähemmiltä rinteiltä.







Näköalapaikalta ajeltiin alamäkeen Heiligenblutin kylään laakson pohjalle, missä ajoimme auton pysäköintitaloon parin kolmen minuutin kuvaussession vuoksi. Tämä oli iso virhe. Kenties maailman painajaisimmasta ja ahtaimmaista parkkitalosta ulospääsy vei moninkertaisesti pidemmän ajan kuin ulkona viettämämme muutama minuutti. Joka kerroksen kurveissa vekslattiin ja peruuteltiin, että bussin kokoiselta tuntuvan Seatin sai kääntymään mutkista. Kerran jo luulin saaneeni auton vastakkaisista kulmista kiinni seiniin.




Matka jatkui lopulta kohti Italiaa, Dolomiitteja ja Tre Cima del Lavaredon rinteitä. Pysähdyimme Lago di Landron eli Dürrenseen rannalle ottamaan valokuvia järvestä heijastuvista
vuorista.



Kello oli lähemmäksi kuusi kun ohitimme tullipuomin ja maksoimme 24€ pääsystä ylös. Teimme vielä pikaisen stopin pienen Lago Antorno rannalla ennen ylös mutkittelua.

Tre Cime di Lavaredo koostuu kolmesta huipusta, Cima Piccola on 2857m, Cima Grande 2999m  ja Cima Ovest 2973m.



Valokuvissa mahtavat vuoret kutistuvat, mutta maisemat olivat todella upeat kun kävelimme polkua Rifugio Auronzolta Cappella degli Alpini-kappelille ja takaisin. Huiput nousevat yli puoli kilomertiä polun tasoa korkeammalle.








Auringon laskiessa korkeiden huippujen taakse maisema vaihtoi väriään ja vuoret muuttuivat erivärisiksi tasoiksi.





Paluumatkalla ajoimme mutkaisen tien alas Misurina-järvelle (1754m), joka oli juuri sellainen kuin opaskirjojen ja postikorttien kuvissa.


Hauska nippelitieto järvestä on, että Cortina d'Ampezzon vuoden 1956 talviolympialaisten pikaluistelu kisattiin järven jäällä ja tuo oli viimeinen kerta kun olympialaisissa on kilpailtu luonnon jäällä.
Saimme huoneen Sorapiss-hotellin kolmannesta kerroksesta ja veimme matkatavarat huoneeseen ja lähdimme rantaan kuvailemaan järveä ja maisemia.

Samalla reissulla kävimme myös haukkaamassa pizzat iltapalaksi. Syödessämme alkoi sataa ja ukkostaa. Lähtiessämme ravintolasta sateen loputtua, oli maassa vielä rakeita ja salamat välähtelivät edelleen kauempana.








23.6. Vuorilta juhannuksen viettoon

Juhannusaaton aamuna sää oli osin pilvinen ja järven yllä oli paikoin usvaa.



Aamiaisen ja huoneen luovutuksen jälkeen palasimme autolla järven pohjoispäähän kuvaamaan järveä ja käymään kaupoilla.


Sitten kurssiksi otettiin upeiden maisemien kautta ensin Passo Falzaregon (2105m) ja Passo Valparolan (2168m) yli Passo Gardena (2136m).








Gardenan solan laella kävimme istumassa terassilla sekä matkamuisto- ja karttaostoksilla. Kiipesimme pienen nousun solan harjanteen päälle, missä tuuli tuntui riepottavan kaikkea, jopa kännykkäkin tuntui lähtevän kädestä.
Seuraava etappi oli Passo Sella (2218m), missä oli taas kuvausstoppi.






Tuolta solalta alas ajaessa maisemat muutuivat vähemmän dramaattisen näköisiksi. Jonkun matkan päästä löytyi metsän siimeksestä yli 1500m korkeudessa oleva Karersee / Lake Carezza. Järvi näyttää kuin ylisaturoituneesta postikortista repäistyltä.


Vesi on kristallin kirkasta ja näkösyvyys on jopa 17m mikä on myös järven syvyys. Järveä tai lähinnä lampea kuvailtiin jonkun aikaa ja sitten haukattiin nopeasti makkarapitoiset lounaat.





Matka jatkui maksullista moottoritietä Bolzanosta kohti Gardaa ja Riva del Gardasta käännyimme tunneleiden jaksottamalle tielle kohti Limone sul Gardaa. Päästessämme Castell-hotellin pihaan, katsoimme ensin, ettei siellä ole enää parkkipaikkoja, mutta porttieri tuli ulos ja osoitti viimeisen mahdollisen paikan suoraan oven vierestä. Ilma oli suorastaan kuuma, lämpötila oli selvästi yli +30 astetta. Kirjauduimme sisään ja pääsimme hissillä aulasta huoneelle tuossa vaiheessa jo melko painavien kantamustemme kanssa.



Samaiselta tasolta huoneemme kanssa löytyi uima-allas ja raput vanhan kaupungin kujille. Iltapalalle mennessä kävelimme alas rantaan ja kiertelimme hetken ennen istahtamista pizzoille ja jälkiruuille erään hotellin terassille. Juhannusta juhlittiin vielä taskulämpimän valkoviinin kera.









24.6. Rantalomaa ja sitruunoita

Aamiaisen jälkeen porukka hajaantui tahoilleen juoksulenkille, uima-altaalle ja ostoksille. Jossain vaiheessa treffasimme rantassa, istuimme terasilla, kävimme kaupoilla ja katselimme ympärillemme sekä nautimme tiramisut ja kahvit.








Vielä ennen iltapalaa oli ohjelmassa uimarantaa, valokuvailua ja käynti Limonen kuuluisilla sitruunatarhoilla. Illallisella syötiin (taas) pizzaa.











25.6. Viinitilalle

Yöllä ukkosti ja aamu valkeni sateisen harmaana. Syödessämme aamiaista, salamat välähtelivät edelleen järven päälle.

Sade oli loppunut kun pakkasimme tavarat autoon ja lähdimme kohti Riva del Gardaa. Siellä auto jätettiin pysäköintitaloon ja jalkauduimme vanhaan kaupunkiin.


Aukiolla oli joku tapahtuma, torvisoittokunta ja paljon ihmisiä. Kiipesimme alunperin keskiaikaiseen Torre Apponale-kellotorniin parahiksi kuullaksemme kellojen soiton aivan korvien vierestä, kävimme Roccan linnan keinotekoisella saarella, kuvailin lintuja ja istuimme jonkun aikaa kahvilan terassilla.










Rivasta ajoimme pienempiä teitä nousten yli 800m Molvenoon ja teimme kävelylenkin Molveno-järven rannassa.






Brentaryhmän vuorten huiput Cima Tosan (3173m) ympärillä näkyivät jännästi pilvien raoista.





Tummia pilviä kertyi taivaalle ja pian taas satoi. Sade kuitenkin loppui ennen seuraavaa majapaikkaa viinitila Maso Greneriä  Pressanossa. Paikka sijaitsee Adigen laaksossa Trentino - Alto Adigen viinialueella ja laakson pohjalla ja alemmilla rinteillä on runsaasti viiniviljelyksiä sekä hedelmätarhoja.


Meillä oli varattuna yöksi oma erillinen talo hienolla terassilla ja näkymillä puutarhaan, laaksoon sekä vuorille.




Koska oli sunnuntai, ei lähistöllä ollut yhtään ruokapaikkaa auki, joten ajoimme autolla Lavisiin pizzalle. Ravintola oli aito Italialainen paikallispizzeria, Asiakkaita oli syömässä useita pöytäkuntia ja kaksi kokkia paistoivat pizzoja avokeittiön puu-uunissa. Tuo oli ehdottomasti matkan paras pizzakokemus.






Palattuamme majapaikkaan, kävimme ostamassa pullon tilan valkoviiniä, luonnollisesti sopivasti viilennettynä.




Terassilla lämpimässä kesäillassa viiniköynösten vieressä Chardonnay-Sauvignon sekoitus maistui erityisen hyvältä lintujen laulaessa illan hämyssä. Viineistä naureskellaan usein että 'on selvästi etelärinteelta', no tällä kertaa ei aivan ollut, kun rypäleiden kasvupaikka 'Vigna Tratta'-palsta oli speksin mukaan länsi/lounaisrinteellä.

26.6. Ylös vuorille

Söimme aamupalaa kolmistaan oltuamme paikan ainoat vieraat. Matka jatkui Etelä-Tirolin pääkaupunkiin Bolzanoon ostoksille, paikallinen ostari oli skoutattu ja merkattu jo kotona naviin. Kauppojen jälkeen otimme vielä pussihampurilaiset mäkistä mukaan ja suuntasimme taas alppisolille. Alkumatka sujui isompaa tietä pitkin mäkien muuttuessa vähitellen vuoriksi ja teiden kaventuessa. Moos in Passeier'sta ylöspäin ajettaessa oltiin jo aikamoisilla mutkateillä. Eräältä pysähdyspaikalta löytyi erittäin granaattipitoista liuskekiveä matkamuistoksi.


Italian ja Itävallan rajalla, Timmelsjochilla eli Passo del Rombolla 2509 metrissä oli kuvaus- ja kahvilatauko. Solan korkeus on virallisesti kai n.2472m, mutta kylteissä ja esitteissä lukee tuo em. 2509m. Kidettä muistuttavassa 'laatikossa' on tien rakentamiseen liittyvä näyttely.









Tien tullipaikka oli vasta jonkun matkaa alamäkeen Itävallan puolella ja tulli maksoi 16€. Paikalla on myös moottoripyörämuseo, mutta se sai tällä kertaa jäädä ohjelmasta.


Matka jatkui pohjoiseen kesäterässä olevien hiihtokeskuskylien kautta. Alunperin minulla oli ollut ajatuksena ajaa Söldenistä ylös Ötztaler Gletscherstrasselle, mutta jo maksettujen tiemaksujen määrä ja jo aiemmin nähdyt maisemat, muuttivat mielen. Tuon tien päästä 2829m korkeudessa olisi toki saanut pöytäkirjamerkinnän Euroopan korkeimmasta julkisesta päällystetystä tiestä, mutta tällä kertaa se sai jäädä.
Ennen majapaikkaamme Biberwierissä pysähdyimme katselemaan Itävallan puolelta Saksan korkeinta vuorta, Zugspitzea 2962m läheltä Fernpaßia.


Majapaikassa Gästehaus Panoramassa meidät otti vastaan umpi-saksankielinen emäntä, mutta asiat saatiin hoidettua meidän vajavaisilla saksan taidoilla. Majatalosta ei löytynyt ravintolaa, joten kävelimme muutaman sata metriä kylään syömään. Syötyämme terassilla pääruuat (schnitzeliä ja hampurilaiset), alkoi sataan ja siirryimme sisälle jälkiruuille (jäätelöä ja strudelia).





Kävelymatkalla majapaikkaan salamat välähtelivät ja ukkonen jyrisi vuorilla. Selvisimme suht' kuivina perille, vasta sitten alkoi kunnon ukkosmyteri ja sade. Salama välähti noin kerran 10 sekunnissa seuratessamme spektaakkelia parvekkeelta.





27.6. Taas Saksassa

Aamulla sumu verhosi paikoin vuoria ja sää oli pilvinen.


Aamiaisella muotoutui päätös ajaa Hohenschwangaun kautta, mutta olla jonottamatta Neuschwainsteinin linnaan. Ajoimme Itävallasta Saksaan tuskin huomaten edes vanhaa rajaa. Hohenschwangaun ja Neuschwanstein linnat kuvattiin tylsästi tien varresta ja jatkoimme matkaa kohti Münchenia. Autojen ja turistien määrästä päätellen linnoille jonottaessa olisi voinut vierähtää melkoisesti aikaa.



Kävimme matkalla Andechsin luostarissa tutustumassa hieman luostarin panimon eli Klosterbrauerei Andechsin tuotoksiin. Siellä panimotoiminnasta löytyy kokemusta, sillä ensimmäiset maininnat siitä löytyvät jo vuodelta 1455.




Benediktiiniläisluostarin vuonna 1712 barokkityyliseksi muutettu kirkko on ylenpalttisesti lattiasta kattoon koristeltu.



Perillä Müncheinin kupeessa majapaikka Seibel's Park Hotel löytyi helposti Pasingista, auto ajettiin talliin odottamaan paluuta kentälle. Hotelli oli melkoinen ilmestys, mikä ei tullut ihan yllätyksenä booking.comin kuvien perusteella. Sisustuksessa horjuttiin paikoin kitchin rajamailla.


Emme jääneet hotellille pitkäksi aikaa ihmettelemään vaan kävelimme reilun vartin Pasingin asemalle, söimme foodcourtissa kebabin ja hampurilaiset ja nousimme junaan kohti Müncheniä. Karttaa, infotauluja ja aikatauluja olisi voinut lukea tarkemmin sillä nousimme regional-junaan millä pääsi vain päärautatieasemalle asti. Siellä sitten piti seikkailla hetki että löysimme Marienplatzille vievän s-junan. Sinne päästyämme teimme ensin Kauhofissa ostoksia. Vieressä Marienplatzilla oli väkeä kuin helluntaiepistolassa, meneillään oli joku konsertti tms tilaisuus.

Kävimme Münchenin maamerkissä, 1400-luvun Frauenkirchessä. Viime sodasta johtuen kirkko oli sisältä jokseenkin tyhjän näköinen, koska iso osa koristeluista tuhoutui liittoutuneiden pommituksissa. Vuosikymmenten korjaustyöt saatiin valmiiksi vasta 1994. Kirkon lattiassa on jäljellä 'paholaisen jalanjälki' paikalla, missä legendan mukaan paholainen ilkkui ikkunatonta kirkkoa, koska jäljen kohdasta katsoen ei aikoinaan nähnyt yhtään ikkunaa. Kirkon länsipäästä löytyy Saksan ja Italian kuninkaan sekä Pyhä Rooman keisarin Ludvig IV:n hautamonumentti.





Kirkon vierestä löytyi sopiva terassi paikallisten tuotteiden maistelua varten.


Myöhemmin illalla paluu hotellille sujui helposti kun tiesimme mitä junaa etsiä asemalta. Perillä Pasingissa testattiin vielä hotellin biergarten.

28.6. Parilla isolla

Kiireettömän aamupalan jälkeen kävelimme Pasingiin ostoksille, yksi osti kovalevyn ja musiikkia ja toiset kosmetiikkaa. Ostimme päivän junalipun (6,60€) ja hyppäsimme tällä kertaa oikeaan junaan. Pääsimme puoleksi päiväksi Marienplatzille, missä tytär tapasi suunnitellusti kaverinsa. Me aikuiset lähdimme ostoksille ja lounaalle.




Söimme terassilla weißwurstit sekä juttelimme pitkään erään vanhan mummon kanssa. Hän oli varsin iloinen saadessaan puhua meidän kanssa englanniksi, siinä sitten kuulleltiin hänen evakkotarinsa Puolasta pikkutyttönä.

Ruuan jälkeen jaksoi taas jatkaa matkaa, hain Karstad Sportista hakea pari adidaksen t-paitaa (Bayern München ja 'Die Mannschaft').





Hankkiuduimme Hofbräuhaus am Platzliin masseille (Maß) eli litran tuopeille.


Kuuluisa Hofbräuhaus on kaupungin vanhimpia oluttupia jos alakerran 1000 paikkaista hallia jos tuvaksi kutsua. Kuulemma jopa 35000 ihmistä vierailee päivässä siellä.



Jossain välissä teinikin saateltiin sinne ja lähdimme jatkamaan lounaalle. Söimme kebibit jostain kioskista ja matkasimme ratikalla Englisher garteniin katsomaan Chinesischer Turmin biergarteniin. Englischer garten 370 hehtaarin kokoisena on New Yorkin Central parkia suurempi ja yksi maailman suurimmista kaupunkipuistoista.


Aivan tavallisena arki-iltanakin porukkaa oli runsaasti liikenteessä ja kaupungin toiseksi suurimmasta biergartenista henki jonkunlainen festarifiilis, paikkoja on peräti 7000 hengelle.



Päästyämme takaisin hotellille, söimme hotellin biergartenissa vielä pizzan kimpassa minkä voimin sitten pakattiin matkalaukkuja.




29.6. Paluu kotiin

Viimeisenä aamuna ei ollut aamiaisen ja pakkauksen viimeistelyn lisäksi ei ollut juuri muuta tekemistä kuin surffailla hetki hotellihuoneessa. Ulkokirjautumisen ja auton pakkaamisen jälkeen suunnattiin kohti lentokenttää. Tankkaus suoritettiin juuri ennen kenttään ja auto palautettiin parkkitaloon.


Laukkujen kanssa tuli hienosäätöä kentällä, kun backagedrop automaatti hylki yli 24kg laukkua, eikä tiskille ei päästetty, sanottiin että tasatkaa laukkujen painot ja menkää takaisin automaatille. Tavaroita siirreltiin painon mukaan laukusta toiseen ja sitten palasimme vaa'an kautta automaatille hoitamaan laukut ruumaan.
Saavuimme Helsinki-Vantaalle ns. ihmisten aikoihin eli pääsimme mukavasti palaamaan junalla kotikulmille.

Tällä kertaa matka meni jokseenkin aivan nappiin, vältyimme ylimääräiseltä sählingiltä ja yllätyksiltä, ellei pieniä harhaan ajeluja lasketa mukaan. Säiden puolesta meillä oli todella hyvä säkä, vaikka kymmenen matkapäivän aikana vettä taisi sataa kuutena päivänä, ei kertaakaan sade haitannut päiväsaikaan liikkumista, tekemistä tai maisemien katselua. Reissun kolme ukkosmyrskyä olivat illalla, yöllä tai varhain aamulla. Lämpötilat olivat paikon helteisen puolella kun elohopea huiteli yli kolmenkymppiä. Vuorilla olisi voinut olla tosi kylmää tai sataa jopa lunta (kuten edellisellä matkalla Ranskan Alpeilla), mutta sinnekin osui aika mukavat kelit. Joku voisi sanoa 'rantatossukelit'...

Aiempien reissujen mielikuva ja kokemukset Saksasta helppona ja halpana maana matkustaa eivät muuttunut mihinkään, näin koimme asian edelleen. München vaikutti mukavalta kaupungilta ja ehdottomasti ansaitsisi uuden käynnin paremmalla aikataululla. Lisäksi kaupunki vaikuttaa varsin oivalta lähtöpisteeltä alppiseikkailuille.
Itävalta oli tavallaan kuin Saksa, jotenkin ehkä nuhruisempi versio vaan. Aiemmat kokemukset ja mielikuvat Itävallasta olivat 80-luvun camping-matkoilta ja 90-luvun työmatkalta, joten niitä oli jo syytä hieman päivittää.
Pohjois-Italia yllätti positiivisesti, liikenne ei ollut lainkaan niin kaistapäistä kun odotin. Maisemat oli juuri niin upeat kun Dolomiittien kuvat kirjoissa ja netissä antavat ymmärtää. Pizzat olivat hyviä, mutta muuten varsinaisia gourmet-kokemuksia ei koko matkalla koettu eikä varsinaisesta haettukaan. Tässä suhteessa Ranska painii matkakohteena aivan eri sarjassa.
Ravintolaruokailun hintataso oli jonkun verran Suomea halvempi, mutta em. pizzat Limonen kaltaisessa turistirysässä olivat lähellä Suomen hintoja. Olut oli halpaa joka paikassa, mutta autoreissulla kuskin on vaikea siitä joka välissä ilakoida.

Hintaesimerkkejä ruuista ja juomista:

  • Schnitzel 12,90€ Marquartsteinissa.
  • Sachertorttu 3,70€, Latte 4,10€, jääkahvi 2,90€, 0,5l vehnäolut 4,50€ Salzburgissa
  • Hotdog 3€, 0,5l olut 2,90€ Salzburgissa
  • Lihavarrasateria 13,90€, juustopasta 8,50€, 0,5l olut 3,90€, pieni kola 2,10€ ja 1/4l valkoviiniä 4,40€ Wallackhausissa
  • Pizza 9,50-10,50€, 1l valkoviiniä 9€, kola 2,50€, kahvi 1,20€ Misurinassa
  • Pizza 9,80-11,10€, salaatti 8,50€, pullo valkoviiniä 16€, kola 3,30€, jäätelöannos 7€, kahvi 2€ Limonessa
  • Pizza 7,50-7,80€, pasta 7€, olut 3,90€, kola 2,50€ Laviksessa
  • Hampurilainen 12,50€, wieninleike 13,80€, 0,5l olut 3,90€, iso vesipullo 4,80€, omenastrudel 3,70€, sorbetti 5,50€, kahvi 2,50€ Biberwierissä
  • 1l olut 8,60€ Hofbräuhaus Münchenissä
  • 2 valkoista makkaraa 5,40€, 0,5l olut 4,05€ Münchenissä
  • Pizza 9,50€, 0,5l olut 3,50€ Münchenissä

Kilometrejä reissulta kertyi kaikkiaan 1285km, dieseliä tankattiin 99,15 litraa 121,3 eurolla. Auton menoneste maksoi Saksassa ja Itävallassa noin 1,1-1,2€/L ja Italiassa yli 1,4€/L. Kaikki reissun tankkaukset tosin hoidettiin Saksan ja Itavallan asemilta. Mäkisemmillä osuuksilla keskikulutus oli 10 litran tuntumassa, tasamaalla mentiin 6 litran paikkeilla. Tiemaksuihin meni rahaa hieman vajaat sataa euroa, Itävallan vinjetti 10 päiväksi maksoi 8,90€, Italiassa meni moottoritiemaksuihin noin viisitoista euroa, ja Itävallassa ja Italiassa maksullisiin mutkateihin yli 70€.  Yli 2000m korkeuteen noustiin kaikkiaan 8 kertaa. Lähes rekan kokoinen auto tehottomalla moottorilla ei ollut mikään optimiratkaisu mutkapätkillä, ylämäet vedettiin ykkösellä huudattaen ja alamäet moottorijarrutuksella kakkosella jarrut käryten.
Mutkateitä on matkoilla kuitenkin mukava ajella, joka mutkan takana odottaa yllätys, joko bussi, sladissa tuleva Lancia, letka museoautoja tai lauma pyöräilijöitä. Ajoa säestää repsikan paikalta kuuluva kiljahtelu "iik!", "varo!", "hullu!" tai "*****!".



See full screen

Videoita tien päältä:

Großglockner-Hochalpenstraße 1/2  https://youtu.be/VUd8e1616-g

Großglockner-Hochalpenstraße 2/2  https://youtu.be/U0IfdYBNFQ8

Heiligenblut - Misurina  https://youtu.be/wLgtoj_J77A

Dolomiitteja  https://youtu.be/opJuN4OKQyA